1. piinaviikko

Ensimmäinen piinaviikko on eletty ja yllättävän helposti tämä on mennyt. Olen yrittänyt olla rekisteröimättä mitään "oireita". Ensimmäiset päivät meni aika kevyesti, mutta nyt parin päivän ajan asia on kyllä pyörinyt mielessä enemmän. Saahan sitä toki miettiä, mutta aika alkaa kulua tosi hitaasti, jos jatkuvasti miettii onkohan sitä vai eikö.
Väistämättä alkaa pyöriä mielessä kaikki raskausoireet, mitä muut ovat kokeneet. Vaikka ne ovat varmasti yksilöllisiä. Mutta tuntuu, että koska mulla ei ole ollut ainakaan sitä oiretta, niin en voi olla raskaana.
Moni muukin asia voi aiheuttaa niitä pieniä tuntemuksia, joita tuntuu olevan. Vai enkö ole vaan aiemmin kuunnellut kaikkia kehon tuntemuksia, että nyt ne tuntuvat jotenkin uusilta.

Yritän edelleen pysyä mahdollisimman neutraalina, koska se tuntuu olevan mulle paras tapa pysyä suht järkevänä. En voi kuvitella, että raskaustesti näyttäisi positiivista. Enkä toisaalta halua miettiä sitä pettymystä, jos menkat alkavat tai testi on negatiivinen. Olen päättänyt tehdä testin sunnuntaina, joka on vasta 11. vuorokausi. Mutta haluan tehdä testin ennen kuin puoliso lähtee mahdollisesti pariksi päiväksi reissuun! Kivempi, ettei tarvitse olla yksin, oli tulos mikä hyvänsä. Vaikka toki tiedän, ettei se silloin vielä näytä välttämättä oikein.

Kommentit

  1. Voi tiedän tunteen! Ajatuksiin mahtuu enää yksi asia ja päivät tuntuu loputtoman pitkiltä. Itse en malttanu olla testaamatta jo päivänä 9, jolloin näkyikin heikko positiivinen. Joka sitten pikku hiljaa vahvistui ja osoittautui oikeaksi ;)

    VastaaPoista
  2. Voi ei, onneks en viitsi käydä hakemassa testiä oman kylän apteekista :D Muuten marssisin varmaan saman tien sinne. Huomenna pitänee käydä apteekissa. Ja epäilen vaan, maltanko tosiaan odottaa sinne sunnuntaihin asti!

    VastaaPoista
  3. Mä en kehdannu ostaa montaa kerralla, niin kävin sitte parin päivän välein eri apteekeissa hakemassa muutaman testin kerrallaan :D Ai että nyt vähän hävettää kun miettii, mutta sitä oli NIIN utelias että tuleeko plussa ja sitten että voimistuuko se. Tsemppiä jänniin päiviin ja isosti peukkuja! T. edellinen nimetön

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti siellä tulisi viimeistään ensi viikolla hyviä uutisia! Tsemppiä viimeisiin piinapäiviin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Selittämätön lapsettomuus