Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Punktion jälkeen minulle kehittyi siis lievä hyperstimulaatio-oireyhtymä ja nestettä kertyi munasarjoihin ihan reilusti. Turvotus, voimakas kiristyksen tunne koko keskivartalossa ja liikkumisen vaikeus olivat ne päällimmäiset oireet. Öisin heräilin monta kertaa, kun kiristi joka kohtaa ja oli hankala vaihtaa asentoakin. Päivällä oli sellainen olo kuin maha olisi koko ajan täynnä vettä tai ylipäänsä täynnä. Joka askel tuntui epämiellyttävänä.
Jos enemmän tuli liikuttua (siis otettua muutama ylimääräinen askel pihapiirissä) niin särkyä saattoi esiintyä munasarjoissa, mutta voimakkaampia kipuja ei onneksi.
Lääkäri sanoi, että liikkuminen stimuloi munasarjoja lisää, joten liikkumista tulisi välttää. Ihan vuodelevossa en pystynyt olemaan kun Mirkku oli epäkätevästi juuri tuon viikonlopun reissussa ja kotihommia ja koirien hoitoa oli pakko vähän jatkuvasti tehdä.
Sunnuntai-iltana sitten olo olikin edelleen yhtä tukala, väsymys oli kova ja palelikin vielä. Mittasin lämmön, joka oli noin asteen korkeampi kuin normaalisti.

Aamulla soittelin klinikalle, josta kehotettiin jatkaa lepoa edelleen ja pitäisi myös käydä verikokeissa varmuuden vuoksi. Olo oli koko maanantainkin melkoisen kehno, nukuin päivällä kolme tuntia ja makasin käytännössä koko päivän sängyssä.

Tiistaina sain tiedon, että verikokeet olivat ok eli mitään hyperstimulaatioon viittaavaa ei niissä näkynyt, joten oireet menisivät ihan levolla ohi! Pyydettiin kuitenkin vielä tulemaan klinikalle ultraan, että tarkistavat tilanteen ja lääkärin on helpompi kirjoittaa nuo pari sairaslomapäivää, kun on nähnyt tilanteen. Olin jo iloinnut, että minun ei tarvitse ajella klinikalle enää ainakaan moneen viikkoon! Se ajomatka on alkanut jo kyllästyttää tässä viime aikoina, kun käyntejä on ollut niin usein. Mutta nyt sitten... pakkohan se oli oman mielenrauhan vuoksikin mennä käymään! Vaikka halvemmalla olisin päässyt, jos olisin vain ilmoittanut töihin, etten aio lähteä hakemaan sairaslomalappua 135 km päästä ja pidän palkattoman päivän.
Munasarjoissa oli edelleenkin reilusti nestettä, mutta kuitenkin vähenemään päin. Olokin oli jo tiistaina ihan erilainen, joten olin ihan iloinen, että pääsen keskiviikkona palaamaan töihin.
Viikon sairasloma punktiosta lopulta kuitenkin aiheutui.
Olen pyrkinyt edelleen juomaan sen vähintään 2 l päivässä vettä, mikä myös auttaa tilanteeseen.

Se, mitä lääkäri sanoi, ja olin itsekin asiasta jo lukenut, että jos raskaus alkaa niin hyperstimulaatio-oireet voivat palata. Mutta kuulemma aina ei näin tapahdu. Eli vaikkei oireita nyt tulisikaan, niin se ei ole silti tuomio negasta. Ja toki toivon todellakin, että oireet eivät palaa, koska paikallaanolo alkoi jo todella raastaa hermoja.

Sitä olen miettinyt, miksi testauspäivä on 14 vrk päästä alkionsiirrosta kun alkiohan on silloin jo 3 päivän ikäinen? Eli ovulaatiosta on sitten jo 17 päivää. Mutta silti alkionsiirtopäivä on dpo0. Mikähän logiikka on tämän takana? En huomannut tätä kysyä klinikalla.

Huomaan, että taas sitä alkaa niitä oireita oikein urakalla kyttäämään! Toki toiveet on nyt niin korkealla, että on vaikea olla ajattelematta asioita taas koko ajan. Toisaalta tätä sekoittaa se, että pistoshormoneista tuli jo tiettyjä oireita ja hyperi aiheuttaa omia tuntemuksiaan munasarjoissa. Yhden kipupiikin olin tuntevinani ihan kohdussa, koska tunnistin sen ihan samassa paikassa kuin katetrin kun alkionsiirtoa tehtiin ja kaikkien näiden ultrien jälkeen tiedän aika hyvin, missä se kohtuni sijaitsee. Se oli maanantai-iltana, eikä sen jälkeen vastaavia tuntemuksia ole ollut.
Koitan kuitenkin taas toppuutella ajatuksiani, että viikon päästä se totuus sitten vasta valkenee, oli olo mikä hyvänsä!

Kommentit

  1. Huh huh, hyperin kanssa saa olla varuillaan. Niillä tosiaan on taipumusta riemastua alkavasta raskaudesta, mut toivotaan et sen suhteen pysyt oireettomana. Sen sijaan muita oireita toivotaan ;) Josko kipupisto ois ollu vaikka kiinnittymiskipua.. Pidetään peukkuja!

    VastaaPoista
  2. Sitäpä sitä kovasti toivoisi :) Ja pe-la mulla ilmeni turvotusta ja tuntemuksia munasarjoissa, kuten punktion jälkeisinä päivinä, mutta lievempänä. Eli sai tietysti miettimään, että oliko se nyt mitään vai ei. Olen nyt huomannut, että tuo miettiminen juuri saa mut ihan hermoheikoksi :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Kun ei niin ei

Radiohiljaisuus ja mitä tähän asti on tapahtunut