Kyllähän se sattuu...

...aina vain epäonnistua.

Nyt vain tuntuu jotenkin lopulliselta, kun rahaa ja voimia ei ole uuteen yritykseen.
Vaikka tietää, että rahaa tulee ja voimiakin joskus kertyy, tuntuu hyvin kaukaiselta mahdollisuudelta yrittää vielä uudelleen. Ja ehkä uudelleen. Ja vielä parhaimmillaan kaksi kertaa sen jälkeen ennen kuin alkiot on käytetty. Nyt tuntuisi täydeltä haaskuulta laittaa yhtään alkiota kohtuuni, jossa ne eivät selviä hengissä.
Tämä on kriisi. Ihan oikea sellainen, joka meidän täytyy yhdessä selvittää. Että voimme jatkaa elämää ja ehkä joskus yrittämistä. Mutta nyt täytyy löytää ne asiat, joista iloitsimme ennen tätä lapsenhankinnan aloittamista. Ne asiat ovat alkaneet tuntua merkityksettömiltä. Mutta jotain pitää keksiä, ettei katkeruus pääse kasvamaan.

Nyt olemme vaan niin väsyneitä, uupuneita, täysin tainnutettuja. Tuntuu kuin meitä olisi huijattu, joku vei nenän edestä sen mitä tavoittelit kaikesta sydämestäsi.
Kohtalo vetää avokämmenellä kasvoille ja voit vaan kääntää toisen posken.

Kommentit

  1. Voi ei, todella harmi! Voimia jatkoon, pettymyksen käsittelyyn ja ilonaiheiden uudelleen löytämiseen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Lähetän kaikki hyvät ajatukset teille, että onni olisi mukana koko ajan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Kun ei niin ei

Radiohiljaisuus ja mitä tähän asti on tapahtunut