Taas mennään!

Huhtikuun kierrossa on nyt menossa kp9 ja pian alkaa tikuttaminen ja heti pääsiäisen jälkeen tiistaina ensimmäinen ultra! Jännittää eniten se, että saadaanko ajankohta sattumaan sopivaksi. En vielä uskalla edes miettiä sitä, että alkiot olisi siirretty ja taas elettäisiin piinapäiviä.

Suunnitelmana on edelleen luonnonkiertoon kahden alkion siirto ja kortisonikuuri alkaen n. viikkoa ennen siirtoa. Tämä kortisoniasia tarkentuu ekan folliultran yhteydessä.
Nyt tuntuu siltä, että tästä ei jotenkin haluaisi kertoa kenellekään. Mun vanhemmat tietävät, että ollaan tekemässä siirtoa ja varmaan parhaalle ystävälleni kerron viikonloppuna kun näen häntä. Mutta vaikka siitä kovin innoissaan ollaankin, niin pelko perseessä kuitenkin ja ei ole kiva selitellä lopputulosta kovin monelle ihmiselle, jos se ei olekaan toiveiden mukainen.

Ai niin! Olen taas keksinyt uuden harrastuksen. Opiskelen norjaa! Mikäs sen hauskempaa :D

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Selittämätön lapsettomuus