Takaisin arkeen

Palasin eilen töihin. Sairasloma tuli todella tarpeeseen ja koen, että minulla on energiaa ja voimavaroja paljon enemmän kuin ennen sitä.
Ensimmäinen sairaslomaviikko meni siten, että olin täysin uupunut muutaman tunnin vierailusta ystävän luona tai kaupoilla käynnistä yms. Vaikken tehnyt mitään, mikä ei tuntunut hyvältä, niin väsymys tuli silti. Koko viikko meni myös itkiessä pahaa oloa, väsymystä, ikävää (Mirkku oli työreissussa) ja milloin mitäkin.
Toinen sairaslomaviikko alkoi olla jo sellainen, että jaksoin paljon enemmän normaaleja asioita. Torstaina lähdin junalla Länsi-Suomeen, koska minulla oli kouluviikonloppu. Olin pari yötä vanhemmillani, mikä oli todella kivaa ja piristävää vaihtelua. Kuvittelin, että olen ihan väsynyt tuon viikonlopun jäljiltä, mutta ilokseni enpä ollutkaan! Maanantai oli viimeinen sairaslomapäivä ja kun kävin silloin lääkärin luona, niin pystyin toteamaan, että olo on oikeasti paljon parempi.
Lääkäri laittoi lähetteen kilpirauhaskokeisiin ja lisäksi otetaan prolaktiini, sokeri, hemoglobiini jne.


Viime aikoina olen löytänyt vanhan harrastukseni eli ratsastuksen. Olen käynyt satunnaisesti ratsastamassa ja nälkä vain kasvaa syödessä, joten nyt olisi päästävä sinne entistä useammin. Harmi vain, että rahatilanne on nyt täysin surkea, kun "kaikki rahat" meni viimeisiin hoitoihin ja tilistä ei meinaa jäädä mitään laskujen jälkeen... Eli ratsastus onnistuu nyt korkeintaan kerran kuussa.

Ehdotin Mirkulle käyntiä saman psykologin luona, jolla kävimme ennen hoitojen aloittamista. Hän mietti sitä yön yli ja oli sitä mieltä, että mennään vaan. Ajattelin, että voisimme saada siitä apua jatkoon eli siihen, milloin uskaltaisi alkaa ajatella uusia hoitoja ja miten niitä pettymyksiä jatkossakin pystyy ottamaan vastaan. Tällä hetkellä kun tuntuu, että yhtään vastaavaa pettymystä ei pystyisi käsittelemään.

Olen myös itsekseni miettinyt sitä, että jos alkioita siirretään vielä yksi ilman raskautumista, niin sitten haluaisin neljännelle kerralle kaksi alkiota. Ja jos/kun alkioita ei enää ole, niin olen ainakin nyt sitä mieltä, että uutta IVF:ää ei tehdä. Yksi syy IVF:ään oli nähdä se, että munarakkuloissa on munasoluja ja se on nyt nähty, että kehoni tuottaa aktiivisesti hyvälaatuisia munasoluja, jotka hedelmöittyvätkin hyvin. Eli inseminaatio on helpompana ja halvempana hoitona minusta meille järkevin. Tällaisia mietteitä tässä vaiheessa.

Kommentit

  1. Suosittelen kokeilemaan et sais aikaiseksi kaks munasolua jos onnistuu tai lääkäri suostuu. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Selittämätön lapsettomuus