Radiohiljaisuus ja mitä tähän asti on tapahtunut

Keväällä alkoi tuntua siltä, ettei blogilla ole enää tarkoitusta. Tunsin, etten saa siitä enää sitä iloa, minkä takia kirjoittamisen aloitin. Se oli paikka, jossa purkaa tunteita, jotka alkoivat matkan myötä olla myös aika negatiivisia. Blogiin alkoi liittyä negatiivinen tunnetila ja turhautuminen siitä, että blogi ei sovi enää muiden sateenkaariperheblogien sekaan, joissa elämät niiden takana etenivät siihen hartaasti toivottuun perhe-tilaan ja oma tilamme alkoi mennä jonnekin lapsettomuus-tilaan. Alkoi tuntua, että blogi on väärässä paikassa, sen kirjoittaminen on ajanhukkaa ja lisäksi itseäni ei enää kiinnostanut. Ajattelinkin, että kaikessa hiljaisuudessa hoitotauon myötä jätän koko blogin kirjoittamisen sikseen.

En edelleenkään tiedä, mihin tämä blogi sijoittuu, mutta ehkä näistä tarinoista voi joskus olla iloa jollekin, joka käy samankaltaisia asioita läpi. Nyt vaan jostain syystä tuntuu taas siltä, että kirjoittamisesta olisi jotain iloa itselle.

Tilanne on tällä hetkellä se, että keväällä 2016  meille tehtiin 4 inseminaatiota pääasiassa luonnonkiertoon. Letrozolia kokeiltiin, mutta se ei toiminut minulle, vaan ohensi kohdun limakalvoa. Syksyllä 2016  tehtiin IVF-hoito, josta tuloksena 6 hedelmöittynyttä munasolua. 1 alkio siirrettiin tuolloin tuoresiirtona. Sen jälkeen on tehty 3 PAS:ia luonnonkiertoon. Loppuvuodesta 2016 siirrettiin 1 alkio, keväällä 2017  2 alkiota ja viimeisimpänä 1 blastokystiksi viljelty alkio. Viimeinen jäljellä oleva on blastokysti. Tukihoitona kaikissa siirroissa on ollut Lugesteron ja kortisoni, paitsi viimeisimmässä Lugesteronin sijaan Terolut. Yksikään alkio ei ole kertaakaan edes yrittänyt kiinnittyä. Ainakaan kotitestien ja säännöllisen kuukautiskierron perusteella.


Syksyllä 2016  todettiin kilpirauhasvasta-aineiden olevan reilusti koholla. Kilpirauhashormonit olivat normaalin rajoissa, mutta hoitoihin nähden alkoivat olla vähän korkeat. Sisätautilääkärin kanssa päädyimme Thyroxin-lääkityksen aloittamiseen tammikuussa 2017. Kilpirauhasarvot ovat sen jälkeen pysyneet tasaisesti sopivan matalana. Vasta-aineiden esiintymisen takia alkionsiirtojen yhteydessä on ollut käytössä kortisonikuuri.

Nyt on meneillään ensimmäinen sellainen kierto, jossa on käytössä hormonikorvaushoito. Omaa ovulaatiota ei siis tule, vaan estrogeenin (Zumenon) avulla kasvatetaan kohdun limakalvo ja tiettynä päivänä käyn ultrassa, jossa tarkastetaan tilanne ja arvioidaan alkionsiirron ajankohta.
Tämä on yritys nro 9 ja viimeinen alkionsiirtomme!

Kysyin klinikalta, onko mahdollista palata inseminaatioihin, jos tämä viimeinen alkionsiirto ei tuota tulosta. En ole itse vielä valmis uuteen IVF:ään. Vastaus oli, että ei ole ollenkaan tavatonta, että naisparit jatkavat inseminaatioilla kun on IVF:ssä nähty, että munasolut hedelmöittyvät ja alkiot kehittyvät. Tämä oli jotenkin helpottava tieto, koska IVF on fyysisesti ja henkisesti rankka ja alkionsiirrot ovat todella kalliita, niin tätä rumbaa voisi jatkaa mahdollisesti täysjärkisenä pitempään, jos voidaan mennä kevyemmillä konsteilla.

Emme kärsi vielä varsinaisesta lapsettomuudesta (vaikka kärsimmekin siitä kyllä, että emme ole saaneet lasta). Meillä on tänä vuonna ollut vähän hoitokäyntejä, joten vaikka aikaa on kulunut, ei yrityksiä ole vielä kuitenkaan kamalan montaa. 9 yritystä kahteen vuoteen on aika hidas tahti, mutta toivon mukaan tässä olisi nyt lähitulevaisuudessa paremmat henkiset ja taloudelliset resurssit aktiiviseen hoidoissa käyntiin :)



Kommentit

  1. Kivaa kun jälleen kirjoitat! Tohon aikaisempaan kommenttiisi vastaan tässä eli: tiedän kyllä niin hyvin fiiliksen kun haluaa omalla kohdalla sitä raskautta yrittää, mulle kaiken tän kokeminen on ollut supertärkeetä ja suurihaave. Vaimolle raskauden kokeminen taas ei ole yhtä tärkeää kuin minulle. Toki hänkin olisi tähän ryhtynyt jos ei oltais onnistuttu ja rupesi jo pitämään kirjaa menkoista varmuuden vuoksi. Mutta parempi näin.
    Haluan ehdottomasti teidän matkaa seurata ja tahdon ja toivon niin paljon että onnistutte, keinolla millä hyvänsä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla <3 Kyllä ehdottomasti haluaisin kokea sen raskauden ja kaiken, joten se olisi ihan oma asiansa vielä käsitellä, jos kävisi niin, että se ei onnistu. Toki kaikkein tärkeintä olisi se lapsi. Mutta aika näyttää, miten meidän käy. Tsemppiä teille loppupuoliskolle!

      Poista
  2. Mielenkiinnolla seurailen kirjoituksiasi myös minä!

    Saako kysyä, että kuinka paljon tuollaisesta yhdestä pakastetun alkion siirrosta tulee kustannuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, seurailen itsekin mielenkiinnolla myös teidän matkaa! :)
      PAS itsessään maksaa meidän klinikalla vajaan 300 e, mutta alkion viljely plus ultrat yms. lisäävät sitä hintaa noin 1000 euroon. Ensimmäiseen PAS:iin tuoresiirron jäljiltä olin varautunut sillä 300 eurolla, niin tuo lähes tonnin lasku oli aikamoinen järkytys :D
      Tosin vielä siitäkään en oppinut, että olisin jatkossa kysynyt mitä mikäkin maksaa, vaan yllätyin viimeksi 1700 euron laskusta kun alkioita viljeltiin vähän pitemmälle ja toinen pakastettiin uudelleen ja oli vähän sitä sun tätä ekstraa. Eli joka asia kannattaa kyllä klinikalla kysyä, koska meille ei ainakaan niitä hintoja olla erikseen kerrottu! Hormoneissakin on muuten suuret hintaerot esim. Terolutin ja Lugesteronin välillä. Ei ota yhtään niin paljon päähän käyttää helppokäyttöistä ja halpaa Terolutia kuin kallista ja ärsyttävää Lugesteronia :D

      Poista
    2. Okei! Eli paljonkin voi vaihdella hinta muuttujista riippuen. Mielenkiintoista. Toivon todella että meillä tärppi tulee inssillä, mutta ellei tule, niin tällaiset tiedot helpottaa mun oloa tosi paljon, kun voi SUUNNITELLA kaiken varalle. :D

      Poista
    3. Toivottavasti todellakin teillä inssillä onnistuu! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Selittämätön lapsettomuus