Aloitus

Päätin avata blogin, koska elän niin epämääräisen jännittäviä ja ahdistavia päiviä, että toivon saavani jotain helpotusta kirjoittamalla aiheesta. Ahdistusta aiheuttaa siis 6 päivää sitten tehty ensimmäinen inseminaatio.


Kerronpa alkuun taustaa projektillemme.
Päätimme avovaimoni kanssa, että haluamme käyttää tuntemattoman lahjoittajan lahjasukusoluja, mikä tarkoittaa tietenkin klinikkainseminaatiota. Kävimme lokakuussa 2015 ensikäynnillä valitsemallamme klinikalla. Käynti oli todella mukava, lääkäri oli asiallinen ja ystävällinen. Samoin koko muu hoitohenkilökunta.
Olimme päättäneet, että siittiöt tilataan ulkomailta, laskin että jos inseminaatioita tulee monta, ulkomaisten käyttäminen on myös halvempaa.
Ensikäynnillä meille annettiin lista, josta piti valita... Siis mahdollisen tulevan lapsemme mahdollinen 50% geeneistä valittiin tuolta listalta :D
Tiedossa oli siis silmien väri, hiusten väri, pituus, paino ja etninen tausta. Ei sillä, että olisin halunnut tietää välttämättä muuta, mutta kävihän se mielessä, että mitä jos juuri tällä luovuttajalla on jokin piilevä perinnöllinen sairaus ja satuttiin valitsemaan juuri se.
Olimme siis tietysti puolisoni kanssa etukäteen päättäneet, että minä yritän raskautua. Minulle tehtiin ultraäänitutkimus, jossa todettiin, että kohdussani on kiinni muutaman sentin kokoinen myooma. Se on kohdun ulkopuolella,  eikä pitäisi vaikuttaa raskaaksi tulemiseen.

Marraskuussa 2015 kävimme psykologin käynnillä. Käynti oli ihan positiivinen kokemus ja oltiin molemmat tyytyväisiä käyntiin.
Tämän jälkeen vielä tilattiin ja maksettiin 4 olkea siittiöitä, jotka saapuivat loppuvuodesta klinikalle. Päätettiin ottaa nämä 4, koska tilaukseen tuli mm. rahtimaksu ja toisaalta jos onnistuisi alle 4 inseminaatiolla, niin loput voisi jäädä säilytykseen myöhempää varten.

Sitten jäimme odottelemaan, että päästään tositoimiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Kun ei niin ei

Seitsemäs pettymys