Kohti syksyä

Asiat, jotka vielä viime viikon negan jälkeen olivat epäselviä ja epävarmoja, selvisivät erittäin hyvin perjantaina, kun soitin klinikalle. Juttelin kätilön kanssa, joka teki viimeisimmän inseminaation. Hän osasi kertoa, että siittiöitä ei voida heinäkuun aikana tilata, koska klinikka on kesälomalla. Eli se inssin tekeminen tähän kiertoon ei tule nyt kysymykseen. Meille tarjottiin aikaa hoidon suunnittelua varten elokuun puoliväliin, jolloin siis tavataan lääkäri, joka johtaa tätä IVF-kokeiluprojektia. Sen käynnin yhteydessä tilaamme sitten siittiötkin. Saamme IVF-infon ja tarkempaa tietoa siitä, miten tässä kokeilussa hoidot toteutetaan.
Olo on jotenkin huojentunut, kun ei tarvinnutkaan itse tehdä päätöstä siitä, että jatketaanko samalla rytinällä kohti uutta inssiä. Ehdin jo hieman stressatakin sitä, että mihin ajankohtaan se sattuisi. Ja tämän asian kanssa stressaaminen ei varmaan ainakaan onnistumismahdollisuuksia paranna.
Tulevissa hoidoissa eniten mietityttää se, että joudun luultavasti kertomaan asiasta töissä. Se on mulle tosi iso kynnys, koska olen ihminen, joka kertoo henkilökohtaisista asioistaan vain lähimmille ystäville. Tuntuu jotenkin siltä, että tulen jotenkin haavoittuvaksi, kun joudun avautumaan tästä aiheesta töissä. Joudun siis kertomaan pomolle ja kollegalleni, jonka kanssa teen päivät töitä.
Olen ymmärtänyt, että IVF vaatii kuitenkin useamman käynnin klinikalla lyhyen ajan sisällä ja niitä on hankala selittää ilman mitään järkevää syytä.
Toinen, mikä jännittää kovasti on ne neulat. Pelkään neuloja, pistämistä ja etenkin punktiota. Koulussa en antanut ottaa verensokeria sormenpäästä ja verikokeissa pystyn nykyään jotenkuten käymään, kunhan vaan en näe sitä neulaa. Itse en ole ikinä pistänyt mitään. En tiedä, mistä tämä neulakammo on peräisin, mutta muistan, että tosi pienenä lapsena jouduin käymään useita kertoja verikokeissa. En tiedä edes miksi, mutta jotenkin olen yhdistänyt pelon siihen.
Onneksi puolisoni on tottunut pistämään asioita, niin päästään ehkä alkuun :D

Kommentit

  1. Hei! Olen lueskellut blogiasi enemmän ja vähemmän jo jonkin aikaa, ja odotan jännityksellä, miten hoitonne etenee. Tsemppiä niiden kanssa!
    Sen verran haluaisin kertoa, että itse munasoluja luovuttaneena piikit vatsanahkaan ovat äärimmäisen helppoja, ne ei edes satu yhtään! Ja mitä punktioon tulee, se tosiaan pelotti minuakin! Mutta onneksi klinikalta saa ihan hyvät rauhottavat kanyylin kautta ja itse toimenpidekin kestää todella vähän aikaan siihen nähden, miten tehokas ja palkitseva hoito on kyseessä! Älä siis turhaan murehdi! Raskaus ja kaikki sen mukana tulevat mietteet ja tulevaisuus lapsesta ja raskauden etenemisestä ovat jo niin suurta siinä vaiheessa, kun hoidot on takanapäin, että tulet varmasti nauramaan silloisille pohdinnoillesi koko IVF:stä! :D

    Niin, ja raskausaikana ei todellakaan voi välttyä verikokeilta! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Kun ei niin ei

Seitsemäs pettymys