Siirry pääsisältöön

Kohti syksyä

Asiat, jotka vielä viime viikon negan jälkeen olivat epäselviä ja epävarmoja, selvisivät erittäin hyvin perjantaina, kun soitin klinikalle. Juttelin kätilön kanssa, joka teki viimeisimmän inseminaation. Hän osasi kertoa, että siittiöitä ei voida heinäkuun aikana tilata, koska klinikka on kesälomalla. Eli se inssin tekeminen tähän kiertoon ei tule nyt kysymykseen. Meille tarjottiin aikaa hoidon suunnittelua varten elokuun puoliväliin, jolloin siis tavataan lääkäri, joka johtaa tätä IVF-kokeiluprojektia. Sen käynnin yhteydessä tilaamme sitten siittiötkin. Saamme IVF-infon ja tarkempaa tietoa siitä, miten tässä kokeilussa hoidot toteutetaan.
Olo on jotenkin huojentunut, kun ei tarvinnutkaan itse tehdä päätöstä siitä, että jatketaanko samalla rytinällä kohti uutta inssiä. Ehdin jo hieman stressatakin sitä, että mihin ajankohtaan se sattuisi. Ja tämän asian kanssa stressaaminen ei varmaan ainakaan onnistumismahdollisuuksia paranna.
Tulevissa hoidoissa eniten mietityttää se, että joudun luultavasti kertomaan asiasta töissä. Se on mulle tosi iso kynnys, koska olen ihminen, joka kertoo henkilökohtaisista asioistaan vain lähimmille ystäville. Tuntuu jotenkin siltä, että tulen jotenkin haavoittuvaksi, kun joudun avautumaan tästä aiheesta töissä. Joudun siis kertomaan pomolle ja kollegalleni, jonka kanssa teen päivät töitä.
Olen ymmärtänyt, että IVF vaatii kuitenkin useamman käynnin klinikalla lyhyen ajan sisällä ja niitä on hankala selittää ilman mitään järkevää syytä.
Toinen, mikä jännittää kovasti on ne neulat. Pelkään neuloja, pistämistä ja etenkin punktiota. Koulussa en antanut ottaa verensokeria sormenpäästä ja verikokeissa pystyn nykyään jotenkuten käymään, kunhan vaan en näe sitä neulaa. Itse en ole ikinä pistänyt mitään. En tiedä, mistä tämä neulakammo on peräisin, mutta muistan, että tosi pienenä lapsena jouduin käymään useita kertoja verikokeissa. En tiedä edes miksi, mutta jotenkin olen yhdistänyt pelon siihen.
Onneksi puolisoni on tottunut pistämään asioita, niin päästään ehkä alkuun :D
Tunnisteet:

Kommentit

  1. ilama12. elokuuta 2016 klo 15.46

    Hei! Olen lueskellut blogiasi enemmän ja vähemmän jo jonkin aikaa, ja odotan jännityksellä, miten hoitonne etenee. Tsemppiä niiden kanssa!
    Sen verran haluaisin kertoa, että itse munasoluja luovuttaneena piikit vatsanahkaan ovat äärimmäisen helppoja, ne ei edes satu yhtään! Ja mitä punktioon tulee, se tosiaan pelotti minuakin! Mutta onneksi klinikalta saa ihan hyvät rauhottavat kanyylin kautta ja itse toimenpidekin kestää todella vähän aikaan siihen nähden, miten tehokas ja palkitseva hoito on kyseessä! Älä siis turhaan murehdi! Raskaus ja kaikki sen mukana tulevat mietteet ja tulevaisuus lapsesta ja raskauden etenemisestä ovat jo niin suurta siinä vaiheessa, kun hoidot on takanapäin, että tulet varmasti nauramaan silloisille pohdinnoillesi koko IVF:stä! :D

    Niin, ja raskausaikana ei todellakaan voi välttyä verikokeilta! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Punktion jälkeen minulle kehittyi siis lievä hyperstimulaatio-oireyhtymä ja nestettä kertyi munasarjoihin ihan reilusti. Turvotus, voimakas kiristyksen tunne koko keskivartalossa ja liikkumisen vaikeus olivat ne päällimmäiset oireet. Öisin heräilin monta kertaa, kun kiristi joka kohtaa ja oli hankala vaihtaa asentoakin. Päivällä oli sellainen olo kuin maha olisi koko ajan täynnä vettä tai ylipäänsä täynnä. Joka askel tuntui epämiellyttävänä. Jos enemmän tuli liikuttua (siis otettua muutama ylimääräinen askel pihapiirissä) niin särkyä saattoi esiintyä munasarjoissa, mutta voimakkaampia kipuja ei onneksi. Lääkäri sanoi, että liikkuminen stimuloi munasarjoja lisää, joten liikkumista tulisi välttää. Ihan vuodelevossa en pystynyt olemaan kun Mirkku oli epäkätevästi juuri tuon viikonlopun reissussa ja kotihommia ja koirien hoitoa oli pakko vähän jatkuvasti tehdä. Sunnuntai-iltana sitten olo olikin edelleen yhtä tukala, väsymys oli kova ja palelikin vielä. Mittasin lämmön, joka oli noin as
2 kommenttia
Lue lisää

Alkionsiirto nro 5

Tiistaina tehtiin viides ja toistaiseksi viimeinen alkionsiirto. Tässä kierrossa oli mukana siis estrogeenikorvaushoito, kortisonitukihoito ja keltarauhashormoni. Positiivista oli, että ovulaatiota ei tarvinnut lainkaan kytätä! Viimeksi kokeiltu alkioliima ja Gonepeptyl jätettiin nyt pois. Kohdun limakalvo oli tiistaina jo 12 mm. Itse siirto sujui taas näppärästi ja mitään ongelmia ei ole yhdenkään inseminaation tai alkionsiirron kanssa ollut, mikä on oikeasti tosi huippua, koska ainakaan itse toimenpidettä ei tarvitse jännittää. Tosin tällä kertaa oli eri lääkäri kuin ehkä kolmella viime kerralla ja olin tietysti yhtäkkiä ihan paniikissa! Tunnistin lääkärin yhdeltä aiemmalta käynniltä ja muistin, että hän valitsi ihan vääränkokoisen ankannokan ja oli muutenkin jotenkin vähän töykeä. Tämä kokemus oli nyt onneksi positiivisempi ja ihan ammattilainen hänkin oli :D Alkio meni tosi hyvälle paikalle (kuten myös viimeksi) ja on siis kestänyt jo viime syksynä yhden pakastuksen, noin ku
6 kommenttia
Lue lisää

Alkioliima / EmbryoGlue ???

Sunnuntaina kp11 tikkuun piirtyi LH-piikki, jota kuitenkin vähän epäilin tulkintavirheeksi, koska niin aikainen ajankohta tuntui erikoiselta. Kohdun limakalvo oli hyvän näköinen ja muutenkin näytti siltä, että sunnuntain LH-piikki olisi ihan looginen. Sitten hoitaja kysyi, että haluammeko käyttää alkioliimaa ? Say what? EmbryoGlue on siis aine, josta on jotain näyttöä, että siitä voi olla hyötyä alkion kiinnittymisessä. Sisältää mm. hyaluronia. Lääkäri sanoi, että valmistajan mukaan siitä ei ainakaan ole haittaa.. heh heh! Eivät siis erityisesti sitä suositelleet, koska näyttö sen hyödystä on ilmeisen vähäistä. Mutta meidän pitäisi nyt kuitenkin päättää, haluammeko käyttää jotain ainetta, joka maksaa 200 e, joka EHKÄ voi auttaa alkionkiinnityksessä. Ja ilmoittaa klinikalle huomenna! Please, onko kellään mitään tietoa / kokemusta / valistunutta arvausta tähän asiaan? Siirtopäiväksi päätettiin torstai.
Lähetä kommentti
Lue lisää