Siirry pääsisältöön

Olis pari kysymystä

Hieman vajaa vuosi sitten päätimme lähteä tähän lapsenhankintaprojektiin. Muistan vieläkin sen innon ja onnen siitä päätöksestä :) Ja jännityksen. Kumpikaan meistä ei ole kertaakaan epäröinyt asiaan ryhtymistä. Onhan meillä takana jo monta vuotta elämää keskenään.


Huomaan, että oma kiinnostus lapsia kohtaan on kasvanut tässä vuoden aikana. En ole koskaan ollut mikään "lapsi-ihminen". Läheisten lapset ovat aina olleet tärkeitä minulle, mutta muiden lapsista en ole ollut kiinnostunut. Jotkut lähipiiristä kun on todella "lapsirakkaita", siis tykkäävät hoitaa muiden (kavereiden, kaverinkavereiden, tuttujen) lapsia lähes kuin omiaan. Tietysti lasten kanssa tulee käyttäytyä kuin kenen hyvänsä ihmisen - olla ystävällinen ja reilu. Mutta minulle on vierasta ottaa esimerkiksi vieras lapsi syliin. En ole muutenkaan se, joka leikki lasten kanssa kun ollaan kavereilla kylässä tms.


Minusta on hienoa, että on ihmisiä, jotka tykkäävät lapsista kuin lapsista. Ja jos miettii evoluutiota, niin se on varmaan ollut melkoisen tärkeää, että muutkin huolehtivat lapsista ja ruokkivat niitä yms.


Olen silti aina tiennyt, että haluan omia lapsia! Ja jokin siinä on niin hyvin erilaista, että oma on oma. Oma tarkoittaa siis meidän yhteinen oma lapsi - ei sitä, mikä biologinen alkuperä on. Siksi meille ei esimerkiksi koskaan ole ollut vaihtoehto tehdä kenenkään kanssa yhteisiä lapsia. Vaan klinikkainseminaatio on ollut se ainoa oikealta tuntuva juttu. Että se lapsi on sitten ihan oikeasti vain meidän, vain me saamme hänet kasvattaa, vain me saamme hänen elämäänsä liittyviä päätöksiä tehdä ja nauttia siitä, että meillä on oma lapsi. Enkä pidä sitä tietenkään mitenkään vähempiarvoisena, että on apilaperheitä, on uusioperheitä ja monenlaisia muita perheitä. Tämä on vaan se, mikä on itselleni ja meille molemmille jotenkin päivänselvä asia, millaisen perheen me haluamme.


Täytyy myöntää, että en osannut kuvitella, millaisia tunteita tässä tulee käytyä läpi. Meillä on ollut kevään aikana varmaankin 6 käyntiä klinikalla. 4 inseminaatiota ja 2 epäonnistunutta yritystä minun laskujeni mukaan. En ole laskenut, paljonko meillä on kulunut tähän rahaa, enkä pitänyt mitään kirjanpitoa asiasta. Jotenkin en halua tietää edes. Koska sillä ei loppupeleissä ole merkitystä, mitä tämä homma rahassa maksaa. Ja raha on se, josta pahimmat stressit meillä yleensä revitään, niin ollaan kyllä älyttömän hyvin osattu pitää se asia erillään. Tämä on meille molemmille ensisijainen asia, johon rahat laitetaan ja that's it.


Nyt on sellainen tienristeys-olo. Tehdäänkö vielä yksi inseminaatio? Mistä tilataan siittiöt? Ehtiikö ne tänään alkaneeseen kiertoon? Odotetaanko syksyä ja IVF:ää eikä tehdä enää inseminaatioita? Jaksaako sinne asti vaan odottaa? Onko joku kiire?

Kommentit

  1. Meillä kolmas inssi tärppäsi, mutta samoja tunteita käytiin läpi kun alkoi tuntua että hoidot todella saattavat pitkittyä. Ennen kolmannen inssin testauspäivää, olin jo klinikalle hoitavaan lääkäriin yhteyksissä puhelimitse ja juttelimme pitkän tovin suunnitelmista. Itse emme halunneet hukata hetkeäkään, koska rahalla ei sinänsä ollut väliä van onnistumismahdollisuuksilla. Suunnittelimme neljättä inssiä hormonitukilääkityksellä (olisi ollut kesäkuussa) ja samaan hengenvetoon sovimme, että viides yritys olisi suoraan IVF, johon olisimme mahdollisesti ehtineet vielä ennen klinikan kesälomia mutta viimeistään elokuussa.

    Vaikutti onneksemme siltä, että kiinnittymistä yrittävä hedelmöittynyt munis tästä puhelusta säikähti ja tarrautui tiukasti kohdun seinämään, koska plussa tuli ja nyt viikolla 10 mennään.

    Joka tapauksessa, päätitte niin tai näin, tuskin kiirrehtimisestä kannattaa itseään syyttää. teidän tapauksessa ehkä sitten kokeilisin yhden inssin vielä, mutta en tiedä, oletteko käyttäneet mitään hormonitukea tään asti, että kannattaisiko se kortti vielä kääntää ennen IVF?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oikeastaan just samaa mieltä, että en haluaisi hukata hetkeäkään vaan mieluummin tehdä joka mahdolliseen kiertoon joku yritys! Siksi en halunnut jättää tuota viimeisintäkään inssiä tekemättä, vaikka kätilö sanoi, että hänellä on tunne, että siittiöt saattaa mennä hukkaan. Kuitenkin päädyttiin siihen, että on 50/50 mahdollisuus, onko munasolu puhjennutkin vasta sinä pvänä, jolloin olisi otollisin aika.
      Meillä ei ole ollut muuta käytössä kuin Letrozol ja Lugesteron. Letrot eivät sopineet mulle. Mitä hormonitukilääkitys olisi teillä tarkoittanut?

      Ja onnea teille plussasta ja tsemppiä, että kaikki menee hyvin!!!

      Poista
  2. Minulla on aikalailla sama juttu. Olen aina tiennyt että haluan oman perheen johon kuuluu lapset, ja tottakai lähipiirin lapset ovat tärkeitä, mutta en ole ollenkaan lapsi-ihminen enkä tosiaankaan haluaisi esimerkisi työskennellä lasten parissa tai ole tarjoutumassa lapsenvahdiksi joka välissä. En ole myöskään kyläpaikassa se joka viihdyttää lapsia vaan mielummin seurustelen aikuisten kanssa. Silti minulle tuli kamala vauvakuume :)

    Meillä viidenteen inssiin laitettiin lääkitystä (letrozolit ja menopur) reilusti enemmän kuin aiemmin, ja se sai aikaan kaksi munasolua, jotka sopivasti irtosivat hieman eri aikaan. Toinen oli inssissä jo irronnut ja toinen oli juuri luhistumassa ja irtoamaisillaan. Näin saatiin maksimoitua onnistumisen mahdollisuudet, kun oli tuplasti paremmat mahdollisuudet että tärppäisi (toki "kaksos-vaara" oli myös huomattavasti isompi). Luulen että jos lähdemme yrittämään toista lasta, lähdemme heti alusta lääkityksellä liikenteeseen.

    One vaikea sanoa mitä teidän kannattaisi tehdä. Onhan lääkeavustettu inssi tietenkin aikapaljon kevyempi ja edullisempi kuin ivf, eli siksi me halusimme tehdä vielä viidennen inssin, sen jälkeen olisimme myös siirtyneet ivf-hoitoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vauvakuume on tosiaan oikea sana :D Vaikka toki sitä ajattelee jo pitemmällekin, mutta päällimmäisenä on mielessä se raskaus (jonka olen aina halunnut kokea) ja tietysti se vauva-aika...

      Mä olen ymmärtänyt, että klinikat on jotenkin varovaisia sen suhteen, jos kaksi munasolua on puhkeamassa. Asia ei ole tosin tullut esiin meidän klinikalla. Mutta tuohan on tosiaankin paljon parempi tilanne sen onnistumisen suhteen. Menopurista ei ole meille kukaan puhunut mitään. Vaikka tuntuu, että muuten noita hormoneja on otettu käyttöön jotenkin "helposti".
      Soitan tänään klinikalle, jos saisin asiaan jotain suuntaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Punktion jälkeen minulle kehittyi siis lievä hyperstimulaatio-oireyhtymä ja nestettä kertyi munasarjoihin ihan reilusti. Turvotus, voimakas kiristyksen tunne koko keskivartalossa ja liikkumisen vaikeus olivat ne päällimmäiset oireet. Öisin heräilin monta kertaa, kun kiristi joka kohtaa ja oli hankala vaihtaa asentoakin. Päivällä oli sellainen olo kuin maha olisi koko ajan täynnä vettä tai ylipäänsä täynnä. Joka askel tuntui epämiellyttävänä. Jos enemmän tuli liikuttua (siis otettua muutama ylimääräinen askel pihapiirissä) niin särkyä saattoi esiintyä munasarjoissa, mutta voimakkaampia kipuja ei onneksi. Lääkäri sanoi, että liikkuminen stimuloi munasarjoja lisää, joten liikkumista tulisi välttää. Ihan vuodelevossa en pystynyt olemaan kun Mirkku oli epäkätevästi juuri tuon viikonlopun reissussa ja kotihommia ja koirien hoitoa oli pakko vähän jatkuvasti tehdä. Sunnuntai-iltana sitten olo olikin edelleen yhtä tukala, väsymys oli kova ja palelikin vielä. Mittasin lämmön, joka oli noin as

Alkionsiirto nro 5

Tiistaina tehtiin viides ja toistaiseksi viimeinen alkionsiirto. Tässä kierrossa oli mukana siis estrogeenikorvaushoito, kortisonitukihoito ja keltarauhashormoni. Positiivista oli, että ovulaatiota ei tarvinnut lainkaan kytätä! Viimeksi kokeiltu alkioliima ja Gonepeptyl jätettiin nyt pois. Kohdun limakalvo oli tiistaina jo 12 mm. Itse siirto sujui taas näppärästi ja mitään ongelmia ei ole yhdenkään inseminaation tai alkionsiirron kanssa ollut, mikä on oikeasti tosi huippua, koska ainakaan itse toimenpidettä ei tarvitse jännittää. Tosin tällä kertaa oli eri lääkäri kuin ehkä kolmella viime kerralla ja olin tietysti yhtäkkiä ihan paniikissa! Tunnistin lääkärin yhdeltä aiemmalta käynniltä ja muistin, että hän valitsi ihan vääränkokoisen ankannokan ja oli muutenkin jotenkin vähän töykeä. Tämä kokemus oli nyt onneksi positiivisempi ja ihan ammattilainen hänkin oli :D Alkio meni tosi hyvälle paikalle (kuten myös viimeksi) ja on siis kestänyt jo viime syksynä yhden pakastuksen, noin ku

Alkioliima / EmbryoGlue ???

Sunnuntaina kp11 tikkuun piirtyi LH-piikki, jota kuitenkin vähän epäilin tulkintavirheeksi, koska niin aikainen ajankohta tuntui erikoiselta. Kohdun limakalvo oli hyvän näköinen ja muutenkin näytti siltä, että sunnuntain LH-piikki olisi ihan looginen. Sitten hoitaja kysyi, että haluammeko käyttää alkioliimaa ? Say what? EmbryoGlue on siis aine, josta on jotain näyttöä, että siitä voi olla hyötyä alkion kiinnittymisessä. Sisältää mm. hyaluronia. Lääkäri sanoi, että valmistajan mukaan siitä ei ainakaan ole haittaa.. heh heh! Eivät siis erityisesti sitä suositelleet, koska näyttö sen hyödystä on ilmeisen vähäistä. Mutta meidän pitäisi nyt kuitenkin päättää, haluammeko käyttää jotain ainetta, joka maksaa 200 e, joka EHKÄ voi auttaa alkionkiinnityksessä. Ja ilmoittaa klinikalle huomenna! Please, onko kellään mitään tietoa / kokemusta / valistunutta arvausta tähän asiaan? Siirtopäiväksi päätettiin torstai.