Välipäivien potemista

Pari päivää on mennyt lievissä vatsakivuissa kotisohvalla. Tänään pääsin jo liikkumaan paremmin, mutta kovin kiristävää tunnetta on edelleen ollut alavatsassa. Varsinaisia särkyjä ei onneksi, mutta liikkuminen on selvästi kipuja provosoinut, joten olen pysytellyt levossa, kuten ohjattiinkin.

Miten onnellinen olin eilen, kun kuulin että kahdeksasta munasolusta jopa seitsemän oli hedelmöittynyt normaalisti! Toivotaan kovasti, että ne jakautuvat normaalisti ja kehittyvät hyviksi alkioiksi ja ne saadaan pakkaseen talteen. Yhteen munasoluun oli mennyt kaksi siittiötä, eli sitä ei voitu käyttää.
Olin (olen) myös niin onnellinen, että tämä punktio-asia on tehty! Muistan, miten paljon se pelotti ja jännitti ja tuntui niin kaukaiselta ajatukselta vielä kesällä. Silloin kun yksi lääkäri keväällä väläytti tätä vaihtoehtoa (ensimmäisen tai toisen inssin jälkeen), ajattelin että onko se ihan pimeä! Eihän me tällaiseen ruveta.
Mitä enemmän asian ytimessä tässä nyt on ollut, niin sitä fiksummalta se vaan koko ajan tuntuu.
Tämä oli nyt se meidän vaihtoehto ja kaikki meni erittäin hyvin.
Hormonit ei olleet liikaa mulle (pelkäsin niitä jostain syystä kovasti). Lisäksi normaalia pienempi määrä hormoneja riitti aktivoimaan munasarjoja todella hyvin, joten plussaa sekin! Hormonien sivuvaikutuksia huomasin oikeastaan vain nämä:
  • läheisyydenkaipuu / (turha) ikävä
  • herkkäitkuisuus (jos vähänkin jokin asia meni huonosti)
  • rintojen aristaminen
  • loppuvaiheessa kiristävä voimakas tunne alavatsassa, kun munarakkulat alkoivat olla jo isoja
Punktio oli jännittävä ja pelottava ajatus etukäteen, mutta itse kokemus ei ollut mitenkään järkyttävä. Olen silti erittäin iloinen, jos siihen ei tarvitse enää tämän raskauden yrityksen tiimoilta mennä! Mutta menisin ehdottomasti mieluummin punktioon kuin kävisin todella monta inseminaatiota läpi. Meille ajallisesti tuo 6 kk aktiivinen yrittäminen alkoi olla jo aika rankkaa henkisesti ja parin kuukauden tauko ennen IVF:ää teki hyvää. Kävi myös juuri niin kuin ajattelin, että kun saan sulatella ajatusta Kammottavasta Punktiosta pari kuukautta niin olen asian kanssa jo sujut sitten kun sen aika on.

Voitin myös piikkikammoni!!! Se on seurannut minua ala-asteelta asti. En antanut terveydenhoitajan ottaa verinäytettä edes sormenpäästä koskaan.

Huominen on kovin jännä päivä, kun menen klinikalle mahdollista tuoresiirtoa varten! Jos ultrassa ei näy kovasti nesteilyä eikä merkkejä hyperstimulaatiosta, niin tuoresiirto voidaan huomenna tehdä. Sekin on ihan ok, jos homma siirtyy ja kaikki alkiot menevät pakkaseen, mutta tietysti toivon, että huomenna saadaan siirto tehtyä :)

 

Kommentit

  1. Jos meilläkään nää inssit ei onnistu, haluaisin myös siirtyä ivf hoitoihin,kun siihen on/olisi mahdollisuus. Paljon plussatuulta teille, ainakin nyt näyttää hyvinkin valoisalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja, ettei teidän tarvitse ryhtyä IVF:ään, mutta jos niin on niin voin vain sanoa, että omalla kokemuksella se ei ole niin rankkaa kuin miltä vaikuttaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän matka

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Selittämätön lapsettomuus