Sateenkaarimatkalla

Aukiolotutkimus on tehty ja hengissä selvitty! Valehtelematta voin sanoa, että ei sattunut yhtään. "Ankannokankin" ne osasi valita tällä kertaa oikean kokoisen niin oikeastaan oli kivuttomampi kuin aikaisemmat toimenpiteet :) Molemmat munanjohtimet oli hyvin auki ja myooma ei siis mitenkään haittaa vasenta puolta! Iso helpotus... Voidaan siis edelleen huomioida molemmilta puolin kypsyvät munasolut. Parin päivän päästä aloitan ovulaation metsästyksen.

Huomenna se tehdään ja vähän alkoi jännittää... Käsittääkseni se tavallisesti tehdään keittosuolaliuoksella ja voi olla hyvinkin kivulias. Minulle ehdotettiin klinikalta toista vaihtoehtoa, jossa tutkimus tehdään vaahdolla. Vaahtoa tarvitaan vain pieni määrä ja se jollakin tavalla laajenee ja kulkee sitten siellä munanjohtimissa (jos kulkee). Ei kuulemma pitäisi olla kivulias, mutta kehotettiin kuitenkin ottamaan 600 mg Burana varmuuden vuoksi. Ei se varmasti mikään miellyttävä kokemus ole kaikesta huolimatta. Puoliso pääsee huomenna mukaan, ensimmäistä kertaa sitten ensikäynnin! Onhan se kiva, että mennään molemmat, varsinkin jos tulee huonoja uutisia, niin aika tympeää olisi ajella 1,5 h kotiin yksin. Mulla on jotenkin nyt niin skeptinen olo koko homman suhteen. Siis, tuntuu vain että aikaa on mennyt jo niin pitkään, eikä vielä mitään ole tapahtunut - ei edes kuin yksi vaivainen inseminaatio! Vaikka eihän sitä aikaa tosiaankaan ole kulunut vielä mitään. Ja nyt en ole juurikaan asia

Kun olen käynyt klinikalla, pysähdyn aina yhteen kauppakeskukseen matkan varrella. Siellä sitten harrastan vähän shoppailua ja käyn syömässä sushia, jota ei meiltä päin saa :D Nytkin kävin tavalliseen tapaan Bodyshopissa (jota ei myöskään meillä päin ole) ja ostin uuden rasvan kokeiluun. Kärsin siis atooppisesta ihosta ja ongelma on vielä, että monelle rasvalle (myös perusvoiteille) ihoni reagoi niin, että alkaa kamala kirvely ja kutina kun rasvaan esim. kaulan ihoa. Monesti joudun turvautumaan vahvempaan kortisonivoiteeseen, mutta olen yrittänyt pärjätä mahdollisimman paljon ilman. Nyt löysin huipputuotteen! Sain itselleni jo huonon omantunnon aikaiseksi loppuviikosta. Viime viikolla tuli aika rankasti urheiltua. Käyn maanantaisin jumpassa ja keskiviikkona oli uuden kuntosaliohjelman ohjaus, jonka kävin sitten perjantaina tekemässä läpi, lauantaina kävin kokeilemassa pari uutta jumppaa ja sunnuntaina menin vielä puolison mukaan salille tekemään vain aerobisen treenin. Olin

Ei inssiä tähän kiertoon. En ovuloinut tai sitten ovuloin tai sitten en ole vielä ovuloinut tai mitä hyvänsä. Mutta ei onnistu. Follikkeli oli vasta 17 mm, kohdun limakalvo ei riittävä, kohdunsuun lima ei kirkasta, ei vuotoa tai muitakaan oireita. Ainoastaan ovistesti, joka näytti korkeaa hedelmällisyyttä kolmena eri päivänä ja tänä iltana tyhjää. Eli ei selvyyttä, mitä tällä kertaa mun elimistössä on meneillään. Turha tuhlata kalliita siittiöitä, kun tilanne oli näin epämääräinen. Ensi kierrossa tehdään munanjohdonten aukiolotutkimus, koska myooma saattaa tukkia vasemman puolen. Miten tuntuu vielä turhauttavammalta tämä, että ei edes päästä tekemään mitään! Ne menkat kun alkoi, niin ainakin oli yritetty. Nyt ei edes sitä. Ja oma kroppa ei nyt jotenkin toiminut kunnolla, sekin ottaa päähän. Lisäksi ärsyttää huomata se, miten huono olen ottamaan vastaan pettymyksiä. Kasvun paikka nro 2.

Mulla on viime viikon ollut tosi keväinen olo, eikä millään meinaa uskoa, että vielä oli tammikuu! Lisääntynyt valon määrä varmaan tekee paljon sitä, että mieliala kohoaa ja tulee jotenkin "toiveikas" olo. Ei vain tämän lapsenhankinnan suhteen, vaan kaiken. Olen laiminlyönyt itseäni jo pitempään esim. liikunnan, ruokavalion, oman ajan ja monen muun asian suhteen. Haluaisin vähän painoa pois tai ainakin enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa. Tämän kuun ajan ollaan laitettu ruokavaliota kuntoon - ei mitään diettiä, mutta pyritään syömään suurin piirtein suositusten mukaan. Olen vuosikaudet liikkunut kyllä säännöllisesti päivittäin, mutta olen nyt käynyt säännöllisesti myös harrastamassa ohjattua liikuntaa ja keskiviikkona saan kuntosaliohjelman, jotta saisin sitä lihaskuntoa pikkuhiljaa myös kehitettyä. Tuo ajan ottaminen liikunnalle on mulle myös sitä omaa aikaa, jolloin ei tarvitse miettiä mitään tai ketään muuta. Keväällä on myös haku täydennyskoulutukseen, johon olen odo