Sateenkaarimatkalla

Palasin eilen töihin. Sairasloma tuli todella tarpeeseen ja koen, että minulla on energiaa ja voimavaroja paljon enemmän kuin ennen sitä. Ensimmäinen sairaslomaviikko meni siten, että olin täysin uupunut muutaman tunnin vierailusta ystävän luona tai kaupoilla käynnistä yms. Vaikken tehnyt mitään, mikä ei tuntunut hyvältä, niin väsymys tuli silti. Koko viikko meni myös itkiessä pahaa oloa, väsymystä, ikävää (Mirkku oli työreissussa) ja milloin mitäkin. Toinen sairaslomaviikko alkoi olla jo sellainen, että jaksoin paljon enemmän normaaleja asioita. Torstaina lähdin junalla Länsi-Suomeen, koska minulla oli kouluviikonloppu. Olin pari yötä vanhemmillani, mikä oli todella kivaa ja piristävää vaihtelua. Kuvittelin, että olen ihan väsynyt tuon viikonlopun jäljiltä, mutta ilokseni enpä ollutkaan! Maanantai oli viimeinen sairaslomapäivä ja kun kävin silloin lääkärin luona, niin pystyin toteamaan, että olo on oikeasti paljon parempi. Lääkäri laittoi lähetteen kilpirauhaskokeisiin ja lisäksi ...

Päätin avata blogin, koska elän niin epämääräisen jännittäviä ja ahdistavia päiviä, että toivon saavani jotain helpotusta kirjoittamalla aiheesta. Ahdistusta aiheuttaa siis 6 päivää sitten tehty ensimmäinen inseminaatio. Kerronpa alkuun taustaa projektillemme. Päätimme avovaimoni kanssa, että haluamme käyttää tuntemattoman lahjoittajan lahjasukusoluja, mikä tarkoittaa tietenkin klinikkainseminaatiota. Kävimme lokakuussa 2015 ensikäynnillä valitsemallamme klinikalla. Käynti oli todella mukava, lääkäri oli asiallinen ja ystävällinen. Samoin koko muu hoitohenkilökunta. Olimme päättäneet, että siittiöt tilataan ulkomailta, laskin että jos inseminaatioita tulee monta, ulkomaisten käyttäminen on myös halvempaa. Ensikäynnillä meille annettiin lista, josta piti valita... Siis mahdollisen tulevan lapsemme mahdollinen 50% geeneistä valittiin tuolta listalta :D Tiedossa oli siis silmien väri, hiusten väri, pituus, paino ja etninen tausta. Ei sillä, että olisin halunnut tietää välttämättä m...