Sateenkaarimatkalla

Terapeuttini eli Netflix onnistui taas osumaan siihen, mikä päällimmäisenä on mielessä. Sinkkuelämää 2 -elokuvan ensimmäisen vartin aikana ponnahti kysymys, jota otsikossakin siteeraan.  Eli jäädäänkö me kahdestaan..? Ja miten siitä selviää, kun haluaisi olla perhe eikä "vain" pariskunta. Eihän kukaan ole sanonut, että meidän olisi jo pitänyt onnistua. Ei kukaan ole sanonut yhtään mitään. Päällimmäinen tunne meillä molemmilla on kuitenkin epätoivo, pelko ja suru. Jäädäänkö me nyt kahdestaan? Meillä on neljä alkiota pakkasessa, tämä oli vasta ensimmäinen IVF, eikä minussa ole todettu mitään vikoja. Meillä ei kuitenkaan ole lapsettomuutta taustalla. Meillä ei ollut tietoa lisääntymisongelmista hoitoihin menessä. Onko meillä ongelmia? Ei sitäkään ole kukaan sanonut. Eilen tuli täyteen 14 vrk alkionsiirrosta ja varmistin asian vielä testillä. Kyllä, emme ole raskaana.  Vuosi sitten menimme ensikäynnille klinikalle täynnä toivoa ja intoa. Intoa riitti vielä tähän syk...

...aina vain epäonnistua. Nyt vain tuntuu jotenkin lopulliselta, kun rahaa ja voimia ei ole uuteen yritykseen. Vaikka tietää, että rahaa tulee ja voimiakin joskus kertyy, tuntuu hyvin kaukaiselta mahdollisuudelta yrittää vielä uudelleen. Ja ehkä uudelleen. Ja vielä parhaimmillaan kaksi kertaa sen jälkeen ennen kuin alkiot on käytetty. Nyt tuntuisi täydeltä haaskuulta laittaa yhtään alkiota kohtuuni, jossa ne eivät selviä hengissä. Tämä on kriisi. Ihan oikea sellainen, joka meidän täytyy yhdessä selvittää. Että voimme jatkaa elämää ja ehkä joskus yrittämistä. Mutta nyt täytyy löytää ne asiat, joista iloitsimme ennen tätä lapsenhankinnan aloittamista. Ne asiat ovat alkaneet tuntua merkityksettömiltä. Mutta jotain pitää keksiä, ettei katkeruus pääse kasvamaan. Nyt olemme vaan niin väsyneitä, uupuneita, täysin tainnutettuja. Tuntuu kuin meitä olisi huijattu, joku vei nenän edestä sen mitä tavoittelit kaikesta sydämestäsi. Kohtalo vetää avokämmenellä kasvoille ja voit vaan kääntää to...

"Pettymys on menetyksistä ja takaiskuista nouseva hankala ja haastava tunne." Löysin hyviä sanoja aiheesta täältä . Ei siitä sen enempää.

    Teinpä testin kuitenkin pari päivää ennen aikojaan, koska en enää voinut kiusata itseäni kun tiesin, että lähes varma tulos sieltä kuitenkin tulee. Nega ei tullut yllätyksenä, mutta kyllä se vähän taas pisti pettymyksestä pään pyörälle. Päätin, että teen kuten on neuvottu ja testaan vielä maanantaina ja lopetan Lugesteronit vasta sitten. Nega edelleen, joten Lugesteronit lopetin tänään ja menkkoja jään odottelemaan muutaman päivän päästä. Vaikka kuinka olin pessimistinen jo alusta lähtien, niin silti se rasittava optimismi yrittää aina nostaa päätään ja herättelee turhia toiveita!   Nyt on inssiyrityksiä kertynyt siis neljä. Alkuun käytettiin Letrozolia, jonka todettiin ohentavan kohdun limakalvoa ja muutenkin sekoittavan mun normaalisti ihan säännöllistä kiertoa. 3 ensimmäistä inssiä tehtiin niin, että hyvänkokoinen follikkeli (17-24 mm) löytyi ultralla. Yhden kerran pistettiin Pregnyl. Kahden viimeisen inssin jälkeen olen käyttänyt Lug...

Päiväretki klinikalle ei tänään tuonut inssin iloa, vaan lisää pettymyksen nielemistä ja osoitusta siitä, että tässä ollaan ihan oman kehon vietävänä. Eli kierto ei taaskaan ollut normaali ja melko lailla samat "ongelmat" kuin viimeksikin: ei ovulaatiolimaa, kohdun limakalvo liian ohut, kohdunsuun lima ei kirkasta ja nyt ei löytynyt koko vasenta munasarjaa! Oikealla ei siis yhtään johtofollikkelia, mutta vasen jäi arvoitukseksi. Tällä kertaa kuitenkin LH-piikki oli olevinaan eilen illalla, kun viimeksi en saanut sitä testiin näkymään ollenkaan. En tiedä, tulkitsinko sitten viivan tummemmaksi kuin se olikaan... Kuitenkin selvästi tummempi kuin eilen aamulla ja tänä aamuna. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin ja lohduttaviin sanoihin...

Tänään mietin, että huomenna käyn ostamassa raskaustestin ja tiistaina testaan. Tiistai oli klinikan antama testipäivä. Käytiin retkiluistelemassa 12 km, jonka seurauksena alaselkäni tuntui vähän väsyneeltä ja kipeältä. Ei mitään ihmeellistä. Kävin vielä koirien kanssa kävelemässä kunnon hankilenkin. Yhtäkkiä tuntui, että jotain vuoti. Ja kotiin tultua huomasin, että menkat ne alkoivat. Tosin vähän eritavalla kuin normaalisti ja 3 päivää ennen kuin normaali kierto olisi. Uutta yritystä suunnittelemaan!