Sateenkaarimatkalla

Jopa 25 % lapsettomuuden syistä on tuntemattomia. Hormonaaliset syyt, immunologiset syyt jne... Epäily siitä, että kehoni immunologia on häiriintynyt, alkaa olla entistä varmempi. Immunologisia syitä lapsettomuudelle tiedetään olevan, mutta syitä tai hoitokeinoja ei tunneta. Elimistössä käynnistyvä autoimmuunireaktio voi aiheuttaa sen, että alkio ei kiinnity. Ongelmalliseksi kaiken tekee se, että lääketiede ei tunne keinoja vaikuttaa näihin ongelmiin. Paitsi kortisoni, mutta se ei ainakaan minun kohdallani tehnyt muutosta muihin yrityksiin. Eikä lääkäri oikeastaan pitänyt sitäkään ihan tarpeellisena. Kilpirauhasen toimintahäiriöiden tiedetään vaikuttavan hedelmällisyyteen... jotenkin. Mutta koska koko kilpirauhasen hoito on meillä kovin pintapuolista ja vähintäänkin sekavaa, niin siihenkin vaikuttaminen on arpapeliä. Sattuuko sopiva lääkäri, sattuuko olemaan riittävästi rahaa, että voit hakeutua sopivalle lääkärille jne. Allergiat, homealtistus yms. sotkevat immunologiaa vielä ulko...

Tämä vuosi on jo tuonut tullessaan mm. sen, että kilpirauhasen ongelmani on nyt varmistunut. Ultraäänitutkimuksessa todettiin suurentunut kilpirauhanen ja tulehduksenjälkeisiä merkkejä. Ei onneksi mitään kyhmyjä tai muuta epäilyttävää. Vain normaalia suurempi rauhanen, joka selittää ajoittaisen ahtauden tunteen kurkussa ja myös ne kohonneet kilpirauhasvasta-aineet, jotka mitattiin 11/16 eli jo reilu vuosi sitten. Tuolloin jo epäiltiin autoimmuunikilpirauhastulehdusta, mutta vasta-aineita voi nostaa joku muukin elimistössä, eli sinällään tärkeä tieto tuo, että tyreoidiitti se on. Kilpirauhashormonit (T4 ja TSH) ovat pysyneet sopivana Thyroxin-lääkityksellä ja pärjäsin marras-joulukuun yllättävän hyvin, joka on ollut todella raskas kaamoksen takia. Edellisvuonna tarvitsin kirkasvalolamppua paljon pitempään, viime syksynä käytin sitä ehkä viikon ja totesin, että en tarvitse sitä. Mieliala ja jaksaminen eivät laskeneet. Osasyy tähän kaamoksen yli jaksamiseen voi olla, että siirryi...

Tiistaina tehtiin viides ja toistaiseksi viimeinen alkionsiirto. Tässä kierrossa oli mukana siis estrogeenikorvaushoito, kortisonitukihoito ja keltarauhashormoni. Positiivista oli, että ovulaatiota ei tarvinnut lainkaan kytätä! Viimeksi kokeiltu alkioliima ja Gonepeptyl jätettiin nyt pois. Kohdun limakalvo oli tiistaina jo 12 mm. Itse siirto sujui taas näppärästi ja mitään ongelmia ei ole yhdenkään inseminaation tai alkionsiirron kanssa ollut, mikä on oikeasti tosi huippua, koska ainakaan itse toimenpidettä ei tarvitse jännittää. Tosin tällä kertaa oli eri lääkäri kuin ehkä kolmella viime kerralla ja olin tietysti yhtäkkiä ihan paniikissa! Tunnistin lääkärin yhdeltä aiemmalta käynniltä ja muistin, että hän valitsi ihan vääränkokoisen ankannokan ja oli muutenkin jotenkin vähän töykeä. Tämä kokemus oli nyt onneksi positiivisempi ja ihan ammattilainen hänkin oli :D Alkio meni tosi hyvälle paikalle (kuten myös viimeksi) ja on siis kestänyt jo viime syksynä yhden pakastuksen, noi...

"Kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain." Myooma on kasvanut pari senttiä ollen nyt n. 5x4 cm. Myooma ei ole kohtuontelon sisällä eikä lääkärin mielestä sen pitäisi mitenkään vaikuttaa raskaaksi tuloon kun on kohdun ulkopuolella. Hän kyllä mainitsi, että se voisi vaikuttaa kohdun verenkiertoon, mutta sitäkään ei tiedä. Jäin miettimään, miten kohdun verenkiertoa voisi parhaiten kotikonstein parantaa? Kohdun limakalvo oli estrogeenihoidolla kasvanut oikein hyvin eli siirto on suunnitelmissa ensi viikon alkuun. Terolut alkoi eilen ja kortisoni tänään. Koska tämä on nyt viimeinen alkio, niin jatkoistakin jo keskusteltiin. Lääkäri alkoi tietysti puhua uudesta IVF:stä (johon liittyen sanoi, että voisimme hänen mielestään jo hakea KELA:n korvausta). Minä otin puheeksi inseminaatiot. Lääkäri epäili, tukkiiko myooma oikean puoleisen munasarjan, mutta tämä tsekattiin noin 1,5 vuotta sitten ja molemmat oli kyllä silloin auki. Enpä nyt tullut kysyneeksi, voisiko tuo myooman kasvu joten...

Keväällä alkoi tuntua siltä, ettei blogilla ole enää tarkoitusta. Tunsin, etten saa siitä enää sitä iloa, minkä takia kirjoittamisen aloitin. Se oli paikka, jossa purkaa tunteita, jotka alkoivat matkan myötä olla myös aika negatiivisia. Blogiin alkoi liittyä negatiivinen tunnetila ja turhautuminen siitä, että blogi ei sovi enää muiden sateenkaariperheblogien sekaan, joissa elämät niiden takana etenivät siihen hartaasti toivottuun perhe-tilaan ja oma tilamme alkoi mennä jonnekin lapsettomuus-tilaan. Alkoi tuntua, että blogi on väärässä paikassa, sen kirjoittaminen on ajanhukkaa ja lisäksi itseäni ei enää kiinnostanut. Ajattelinkin, että kaikessa hiljaisuudessa hoitotauon myötä jätän koko blogin kirjoittamisen sikseen. En edelleenkään tiedä, mihin tämä blogi sijoittuu, mutta ehkä näistä tarinoista voi joskus olla iloa jollekin, joka käy samankaltaisia asioita läpi. Nyt vaan jostain syystä tuntuu taas siltä, että kirjoittamisesta olisi jotain iloa ...

Pohdimme siirtymistä IVF:stä takaisin inseminaatioihin. Meillä on siis yksi IVF tehty ja siitä nyt viisi alkiota siirretty, yksi alkio vielä odottaa pakkasessa. Olen ajatellut, että toista IVF:ää ei tehtäisi, koska minulta on tutkittu munasarjat, jotka ovat auki, munasoluja kehittyy hyvin myös pienellä hormonimäärällä, ne hedelmöittyvät hyvin ja alkiot ovat olleet kaikki 1- ja 2-laatuisia ja kaksi viimeistä todistetusti kehittyneet blastokysteiksi. Kierrot ovat normaalit, ovulaatiot löytyvät ja viimeiset alkionsiirrotkin on tehty luonnonkiertoihin. Alkiot eivät vaan tunnu kiinnittyvän, joten olemme pähkäilleet, että palaisimme takaisin inseminaatioihin, kun tavallaan mitään syytä IVF:lle ei tunnu olevan. On ehkä jopa henkisesti raskaampaa odottaa tulosta siitä povatusta 30-50% mahdollisuudesta ja joutua pettymään kuin se inseminaation 10%. Alkionsiirtojen kertamaksut ovat niin suuret, IVF:stä puhumattakaan, että myös talous on kovilla. Näyttää siltä, että hoidot meillä kestävät, nii...

Toissa päivänä tehtiin meidän toinen PAS luonnonkiertoon, kaiken kaikkiaan kolmas alkionsiirto. Taustalla meillä siis neljä inseminaatiota ennen näitä. Tilanne oli taas erittäin erinomainen, kohdun limakalvo oli kolmikaikuinen ja alkiot olivat selviytyneet sulatuksesta hyvin ja jatkaneet kehitystään, kun niitä yön yli viljeltiin. Siirto onnistui ongelmitta, eli kaksi alkiota on nyt kohdussa! Tiistaina aloitettiin Prednisolon ja Lugesteron tukihoitona. Kortisoni siis epäillyn autommuuniperäisen kilpirauhashäiriön takia. Onnistuin hankkimaan myös poskiontelontulehduksen, jota mulla ei tietääkseni ole ollut ainakaan lapsuuden jälkeen. Olo on niin huono, että oli pakko aloittaa antibioottikuuri ja Panadolia tarvitaan aamulla kun yön jälkeen koskee sen verran kovasti. Harmittaa nämä ylimääräiset lääkkeet ja infektio tähän väliin, mutta toki parempi varmaankin nuo lääkkeet, jotka pitäisi olla turvallisia kuin pitkittynyt infektio ja sen aiheuttama stressi. Syön sitten vitamiineja senkin ...

Sunnuntaina kp11 tikkuun piirtyi LH-piikki, jota kuitenkin vähän epäilin tulkintavirheeksi, koska niin aikainen ajankohta tuntui erikoiselta. Kohdun limakalvo oli hyvän näköinen ja muutenkin näytti siltä, että sunnuntain LH-piikki olisi ihan looginen. Sitten hoitaja kysyi, että haluammeko käyttää alkioliimaa ? Say what? EmbryoGlue on siis aine, josta on jotain näyttöä, että siitä voi olla hyötyä alkion kiinnittymisessä. Sisältää mm. hyaluronia. Lääkäri sanoi, että valmistajan mukaan siitä ei ainakaan ole haittaa.. heh heh! Eivät siis erityisesti sitä suositelleet, koska näyttö sen hyödystä on ilmeisen vähäistä. Mutta meidän pitäisi nyt kuitenkin päättää, haluammeko käyttää jotain ainetta, joka maksaa 200 e, joka EHKÄ voi auttaa alkionkiinnityksessä. Ja ilmoittaa klinikalle huomenna! Please, onko kellään mitään tietoa / kokemusta / valistunutta arvausta tähän asiaan? Siirtopäiväksi päätettiin torstai.

Huhtikuun kierrossa on nyt menossa kp9 ja pian alkaa tikuttaminen ja heti pääsiäisen jälkeen tiistaina ensimmäinen ultra! Jännittää eniten se, että saadaanko ajankohta sattumaan sopivaksi. En vielä uskalla edes miettiä sitä, että alkiot olisi siirretty ja taas elettäisiin piinapäiviä. Suunnitelmana on edelleen luonnonkiertoon kahden alkion siirto ja kortisonikuuri alkaen n. viikkoa ennen siirtoa. Tämä kortisoniasia tarkentuu ekan folliultran yhteydessä. Nyt tuntuu siltä, että tästä ei jotenkin haluaisi kertoa kenellekään. Mun vanhemmat tietävät, että ollaan tekemässä siirtoa ja varmaan parhaalle ystävälleni kerron viikonloppuna kun näen häntä. Mutta vaikka siitä kovin innoissaan ollaankin, niin pelko perseessä kuitenkin ja ei ole kiva selitellä lopputulosta kovin monelle ihmiselle, jos se ei olekaan toiveiden mukainen. Ai niin! Olen taas keksinyt uuden harrastuksen. Opiskelen norjaa! Mikäs sen hauskempaa :D

Olin yhteydessä klinikalle viime viikolla liittyen alkionsiirtoon, joka on siis suunnitelmissa seuraavaan kiertoon. Sain vastauksen, että lääkäri oli arvioinut tilannetta ja suosittelee siirtoa luonnolliseen kiertoon ja harkitsemaan kahden alkion siirtoa. Eli Bemfola, josta aiemmin oli puhetta, ei ole siis mukana, mistä en ole yhtään harmissani. Kahden alkion siirtoa olen miettinyt itsekin ja siihen nyt varmasti päädymme, kun se lääkärin mielestä olisi fiksua.

...alkoi tänään! Tässä kun on tätä kevään mukanaan tuomaa intoa, niin aloin tosissaan miettiä mahdollisuutta, että muutettaisiin joksikin aikaa toiselle paikkakunnalle. Tämä ajatus on siis lennellyt meillä kotona jo viime syksystä lähtien, mutta olen itse sen torpannut täysin, koska minulla on vakityö täällä ja meidän talo on kuitenkin se oikea Koti, josta en halua luopua. Mirkulle on siis tarjottu töitä, jossa palkka olisi reilusti parempi kuin nykyisessä paikassa. Ja taloudellisesti nyt oikeasti tarvittaisiin jotain buustia. Meidän talosta en suostu luopumaan ja jatkossa haluan kyllä asua täällä, missä nytkin, mutta maisemanvaihdos ei kyllä tekisi yhtään pahaa väliaikaisesti. Olen ajatellut koko ajan, että minulla ei ole ketään tuttuja siellä päinkään, mutta tarkemmin kun katselin Google Mapsiä, niin totesin että sieltä on lähestulkoon kaikkiin paikkoihin 3 h matka, joissa meillä on jotain käyntiä. Hyvien ystäviä olisi jopa 1-1,5 h matkan päässä. Nykyäänhän ajamme sen 3-6 h mihin t...

Olen viime viikkoina voinut niiiin hyvin, että en meinaa uskoa todeksi tätä! Kaksi asiaa, joilla on luultavasti merkityksensä: valo ja Thyroxin-lääkitys. Lääkityksen myötä olen ollut paljon energisempi, väsymys on hävinnyt lähes kokonaan!? Nukun yöt ihan normaalisti, olen illalla väsynyt, mutta en koko iltaa, kuten aiemmin. Aamulla pääsen suhteellisen helposti ylös sängystä, aamut ei ole olleet kovin vaikeita. Tämä on ainakin asia, johon pelkkä valo ei vaikuta, koska olen ollut myös kesäisin tosi huono heräämään. Jos vertaan viime syksyyn, niin kun heräsin 5.50, olin vielä 8-9 aikaan aivan unessa. Tarvitsin 2 kuppia kahvia, että pääsin käyntiin. (Kahvia en ole juonut itse asiassa pariin kuukauteen kuin viikonloppuisin.) Nyt kun nousen, niin olen heti hereillä. Käyn koirien kanssa ulkona ja olen ihan skarppi sen jälkeen. Nautin valosta ihan superpaljon, kun sitä riittää jo aamusta asti! Mieliala on ollut tosi hyvä ja kestän stressiä myös paljon paremmin. Huomaan, että siedän jo hy...

On ne koko ajan ajatuksissa - raskaus ja lapsi. Ja jollei itse aktiivisesti sitä ajattele, niin aina joku tai jokin muistuttaa. Eilen kävimme uimassa. En ole koskaan erityisesti tykännyt uimisesta, koska en ole kovin tehokas uimari. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa ehkä koskaan, oikeasti nautin siitä uimahallissa uimisesta. Tajusin, että sehän oli oikeasti tosi kivaa. Olen käynyt myös muutaman viikon shindossa ja se on ollut todella rentouttavaa. Päätin jo loppuvuodesta, että alan käydä esim. joogassa, jotta pääsen säännöllisesti rentoutumaan ja tekemään samalla kehonhuoltoa. Tuo shindo tuli tietooni ihan vahingossa, mutta se vaikutti heti niin kiinnostavalta, että päätin lähteä kokeilemaan. Eiliseen uimahallireissuun palatakseni - olimme siis jo pukeutumassa ja lähdössä pois kun siihen pukukopeille sattui joku Mirkun puolituttu. Hän sanoi, että "olet sitten päässyt lähtemään ihan itsekseen, ilman lapsia!" En vielä pitänyt tätä outona, koska ihmiset jostain syystä viittaava...

... I gotta wear shades! Ironiaa vai optimismia? Oli mitä oli, niin alkuviikosta kävin sisätautilääkärin vastaanotolla, jonne tk-lääkärini teki siis lähetteen marraskuussa. Kävin jälleen labroissa pari viikkoa sitten ja tulokset olivat mm. sellaiset, että TSH oli hieman noussut ollen nyt 2.56. Tämähän on vielä ihan terveen merkki, mutta aiemmin klinikalta sanottiin, että hedelmöityshoitoihin TSH:n yläraja on 2.5. Kerroin sisätautilääkärille taustojani ja hän koki tämän asiani melkoiseksi pulmaksi. Totesi, ettei oikeaa tai väärää ratkaisua tähän taida olla. Onneksi olin tehnyt taustatyötä, sillä lääkäri kysyi omaa mielipidettäni ja kuunteli myös sen. Hän ei kokenut huonoksi ideaksi aloittaa Thyroxin-lääkitystä, vaikka nuo kiertävien hormonien arvot ovatkin "normaalin" tasolla. Varmisti kyllä useaan kertaan, että olen halukas aloittamaan lääkityksen, koska tokihan se näyttää hieman oudolta, että lääkitys aloitetaan näillä arvoilla. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että levoty...

Mitä ilmeisemmin kilpirauhasen vasta-aineiden koholla oleminen viittaa siihen, että olen sairastanut autoimmuunityreoidiitin  eli kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen. Siitä ei mitään aiheudu mitään kipuja tai paikallisia oireita, mikä selittää sen, etten ole ollut tietoinen tällaisesta. Kilpirauhasen häiriöiden riski sen sijaan on suuri, eli esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan tai liikatoiminnan kehittyminen. Nyt kun kilpirauhasen toiminta kuitenkin on vielä normaalia, niin lääkitystä ei siihen tarvita. Klinikan lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että koska nuo vasta-aineet vaikuttavat raskautumiseen ja mahdollisen raskauden jatkumiseen niin seuraavan alkionsiirron yhteydessä minun pitäisi syödä Prednisolon-kuuri, eli kortisonikuuri. Tuntuu jollain tavalla helpottavalta, että jotain selittävää on todettu. Jokin asia minussa, joka haittaa raskauden alkamista. Ja että on asioita, mitä voidaan tehdä, kun tiedetään, mistä on kysymys. Artikkelit, joita luin (mm. Lääkärilehdessä ...

Palasin eilen töihin. Sairasloma tuli todella tarpeeseen ja koen, että minulla on energiaa ja voimavaroja paljon enemmän kuin ennen sitä. Ensimmäinen sairaslomaviikko meni siten, että olin täysin uupunut muutaman tunnin vierailusta ystävän luona tai kaupoilla käynnistä yms. Vaikken tehnyt mitään, mikä ei tuntunut hyvältä, niin väsymys tuli silti. Koko viikko meni myös itkiessä pahaa oloa, väsymystä, ikävää (Mirkku oli työreissussa) ja milloin mitäkin. Toinen sairaslomaviikko alkoi olla jo sellainen, että jaksoin paljon enemmän normaaleja asioita. Torstaina lähdin junalla Länsi-Suomeen, koska minulla oli kouluviikonloppu. Olin pari yötä vanhemmillani, mikä oli todella kivaa ja piristävää vaihtelua. Kuvittelin, että olen ihan väsynyt tuon viikonlopun jäljiltä, mutta ilokseni enpä ollutkaan! Maanantai oli viimeinen sairaslomapäivä ja kun kävin silloin lääkärin luona, niin pystyin toteamaan, että olo on oikeasti paljon parempi. Lääkäri laittoi lähetteen kilpirauhaskokeisiin ja lisäksi ...

Terapeuttini eli Netflix onnistui taas osumaan siihen, mikä päällimmäisenä on mielessä. Sinkkuelämää 2 -elokuvan ensimmäisen vartin aikana ponnahti kysymys, jota otsikossakin siteeraan.  Eli jäädäänkö me kahdestaan..? Ja miten siitä selviää, kun haluaisi olla perhe eikä "vain" pariskunta. Eihän kukaan ole sanonut, että meidän olisi jo pitänyt onnistua. Ei kukaan ole sanonut yhtään mitään. Päällimmäinen tunne meillä molemmilla on kuitenkin epätoivo, pelko ja suru. Jäädäänkö me nyt kahdestaan? Meillä on neljä alkiota pakkasessa, tämä oli vasta ensimmäinen IVF, eikä minussa ole todettu mitään vikoja. Meillä ei kuitenkaan ole lapsettomuutta taustalla. Meillä ei ollut tietoa lisääntymisongelmista hoitoihin menessä. Onko meillä ongelmia? Ei sitäkään ole kukaan sanonut. Eilen tuli täyteen 14 vrk alkionsiirrosta ja varmistin asian vielä testillä. Kyllä, emme ole raskaana.  Vuosi sitten menimme ensikäynnille klinikalle täynnä toivoa ja intoa. Intoa riitti vielä tähän syk...

...aina vain epäonnistua. Nyt vain tuntuu jotenkin lopulliselta, kun rahaa ja voimia ei ole uuteen yritykseen. Vaikka tietää, että rahaa tulee ja voimiakin joskus kertyy, tuntuu hyvin kaukaiselta mahdollisuudelta yrittää vielä uudelleen. Ja ehkä uudelleen. Ja vielä parhaimmillaan kaksi kertaa sen jälkeen ennen kuin alkiot on käytetty. Nyt tuntuisi täydeltä haaskuulta laittaa yhtään alkiota kohtuuni, jossa ne eivät selviä hengissä. Tämä on kriisi. Ihan oikea sellainen, joka meidän täytyy yhdessä selvittää. Että voimme jatkaa elämää ja ehkä joskus yrittämistä. Mutta nyt täytyy löytää ne asiat, joista iloitsimme ennen tätä lapsenhankinnan aloittamista. Ne asiat ovat alkaneet tuntua merkityksettömiltä. Mutta jotain pitää keksiä, ettei katkeruus pääse kasvamaan. Nyt olemme vaan niin väsyneitä, uupuneita, täysin tainnutettuja. Tuntuu kuin meitä olisi huijattu, joku vei nenän edestä sen mitä tavoittelit kaikesta sydämestäsi. Kohtalo vetää avokämmenellä kasvoille ja voit vaan kääntää to...

Neljän päivän päästä pääsen huokaisemaan helpotuksesta ja... lepäämään, rauhoittumaan, suunnittelemaan ensi vuotta, ensi kesää, kesälomia, kesäreissuja yms. Ilman, että joudun miettimään, voinkohan ensi vuonna lähteä sinne tai tänne, jos olenkin raskaana silloin? Nyt kun pimeys lisääntyy ja kelloja siirretään ja kaamos alkaa vaikuttaa vireystilaan, niin on oikeasti helpotus päästä rauhaan. Tämä 10 kk ensimmäisestä inseminaatiosta ja 12 kk ensikäynnistä klinikalla alkaa jo olla riittävästi. Kuten joskus blogin alkuaikoina kirjoitin, en ole mikään kärsivällinen ihminen. Tiesin, että tämä projekti kestää ja meidän haluamiset eivät siinä paljon paina, mutta koko tämän vuoden aktiivinen käynti klinikalla ja rankka IVF ovat vieneet energiat hyvin vähiin. Kärsivällisyyttä olen todellakin oppinut - jos se vaikka oli tämän vuoden opetus minulle :D Eli, totuus on, että en odota itse testin tekemistä kovinkaan paljon. En oikeastaan edes haluaisi tehdä koko testiä. Jälleen se on kuitenkin...

Tähän kiertoon en siis käyttänyt hormoneja vaan luonnonkiertoon alettiin hommaa tekemään. Sain CB:n digitaalitestillä keskiviikkoiltana vilkkuvan hymynaaman. Torstaille oli varattu ultra, joten en lähtenyt enää ostamaan lisää tikkuja, jotka siis loppuivat tuohon keskiviikon testiin. Ultrassa näkyi paksu limakalvo ja vasemmalla vielä hyperin jälkeistä nesteilyä (tai verta) yhdessä munarakkulassa, oikealla selkeämpi follikkeli, joka näytti olevan puhkeamassa juuri. Lääkäri sanoi, että alkio otetaan sulamaan sunnuntaina, jotta ehditään nähdä myös sen kehitys. Ja toisaalta jos alkio ei selviä sulatuksesta niin ehditään vielä sulattaa toinen. Sunnuntaina aloitin lugesteronin. Sunnuntaina ei kuitenkaan kuulunut soittoa, joten oletin että alkio on selvinnyt. Tänään ajelin puolen päivän aikaan klinikalle ja selvisi, että alkion sulatus oli onnistunut hyvin. Pakastettaessa se oli 8-soluinen ja kaksi solua oli sulatuksessa tuhoutunut, mutta alkio oli kuitenkin jatkanut kehitystä sulatuksen ...