Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Kyllähän se sattuu...

...aina vain epäonnistua. Nyt vain tuntuu jotenkin lopulliselta, kun rahaa ja voimia ei ole uuteen yritykseen. Vaikka tietää, että rahaa tulee ja voimiakin joskus kertyy, tuntuu hyvin kaukaiselta mahdollisuudelta yrittää vielä uudelleen. Ja ehkä uudelleen. Ja vielä parhaimmillaan kaksi kertaa sen jälkeen ennen kuin alkiot on käytetty. Nyt tuntuisi täydeltä haaskuulta laittaa yhtään alkiota kohtuuni, jossa ne eivät selviä hengissä. Tämä on kriisi. Ihan oikea sellainen, joka meidän täytyy yhdessä selvittää. Että voimme jatkaa elämää ja ehkä joskus yrittämistä. Mutta nyt täytyy löytää ne asiat, joista iloitsimme ennen tätä lapsenhankinnan aloittamista. Ne asiat ovat alkaneet tuntua merkityksettömiltä. Mutta jotain pitää keksiä, ettei katkeruus pääse kasvamaan. Nyt olemme vaan niin väsyneitä, uupuneita, täysin tainnutettuja. Tuntuu kuin meitä olisi huijattu, joku vei nenän edestä sen mitä tavoittelit kaikesta sydämestäsi. Kohtalo vetää avokämmenellä kasvoille ja voit vaan kääntää to

Mielenrauhaa

Neljän päivän päästä pääsen huokaisemaan helpotuksesta ja... lepäämään, rauhoittumaan, suunnittelemaan ensi vuotta, ensi kesää, kesälomia, kesäreissuja yms. Ilman, että joudun miettimään, voinkohan ensi vuonna lähteä sinne tai tänne, jos olenkin raskaana silloin? Nyt kun pimeys lisääntyy ja kelloja siirretään ja kaamos alkaa vaikuttaa vireystilaan, niin on oikeasti helpotus päästä rauhaan. Tämä 10 kk ensimmäisestä inseminaatiosta ja 12 kk ensikäynnistä klinikalla alkaa jo olla riittävästi. Kuten joskus blogin alkuaikoina kirjoitin, en ole mikään kärsivällinen ihminen. Tiesin, että tämä projekti kestää ja meidän haluamiset eivät siinä paljon paina, mutta koko tämän vuoden aktiivinen käynti klinikalla ja rankka IVF ovat vieneet energiat hyvin vähiin. Kärsivällisyyttä olen todellakin oppinut - jos se vaikka oli tämän vuoden opetus minulle :D Eli, totuus on, että en odota itse testin tekemistä kovinkaan paljon. En oikeastaan edes haluaisi tehdä koko testiä. Jälleen se on kuitenkin tehtävä

Ensimmäinen PAS

Tähän kiertoon en siis käyttänyt hormoneja vaan luonnonkiertoon alettiin hommaa tekemään. Sain CB:n digitaalitestillä keskiviikkoiltana vilkkuvan hymynaaman. Torstaille oli varattu ultra, joten en lähtenyt enää ostamaan lisää tikkuja, jotka siis loppuivat tuohon keskiviikon testiin. Ultrassa näkyi paksu limakalvo ja vasemmalla vielä hyperin jälkeistä nesteilyä (tai verta) yhdessä munarakkulassa, oikealla selkeämpi follikkeli, joka näytti olevan puhkeamassa juuri. Lääkäri sanoi, että alkio otetaan sulamaan sunnuntaina, jotta ehditään nähdä myös sen kehitys. Ja toisaalta jos alkio ei selviä sulatuksesta niin ehditään vielä sulattaa toinen. Sunnuntaina aloitin lugesteronin. Sunnuntaina ei kuitenkaan kuulunut soittoa, joten oletin että alkio on selvinnyt. Tänään ajelin puolen päivän aikaan klinikalle ja selvisi, että alkion sulatus oli onnistunut hyvin. Pakastettaessa se oli 8-soluinen ja kaksi solua oli sulatuksessa tuhoutunut, mutta alkio oli kuitenkin jatkanut kehitystä sulatuksen

Tikkuun pissimisen paluu

Löysin laatikon pohjalta muutaman Clearblue-tikun ja digitaalilaitteen, jotka pakkasin matkaan torstaina lähtiessäni koulumatkoille. Tarkoitus oli lauantaina aloittaa tikkuun pissiminen, josta onkin ollut taukoa peräti 4 kuukautta! Tajusin myös ottaa kaksi tikkua matkaan lauantain testiä varten, koska CB:n ovulaatiotesti on pettänyt kerran jos toisenkin. Lauantaina kp 9 testi näytti tyhjää, kuten oli oletus. Sunnuntaina unohdin tehdä sen kokonaan ja tänä aamuna testi epäonnistui. Ei mennyt ihan kun römssöössä. UÄ-aika on mulla joka tapauksessa torstaina kp 14. Olen edelleen ollut vähän kahden vaiheilla, että pitäisikö vai eikö. Onko nyt hyvä aika? Onko vähän stressiä? Onko vähän flunssaa? Ajateltiin kuitenkin näin, että 1-2 PAS:ia tehtäisiin tämän vuoden puolella. Joulukuun halutaan olla rauhassa ja sitten jatketaan joskus keväällä, kun siltä tuntuu. Jollain todennäköisyydellähän joku alkio ei tietenkään selviä sulatuksestakaan, mutta tavoite olisi kyllä jättää keväälle alkioita odotta

Mitä diipimpää, sitä creepympää

Negatiivinen raskaustestitulos saatiin siis kokea viime torstai-iltana. Perjantaiaamuna yllättäen alkoikin jo menkat, mitä en ihan osannut odottaa, koska progesteronihoidon jälkeen on joka kerta mennyt 3 päivää viimeisestä annoksesta. Nyt lugejen annostus oli vieläpä 2-kertainen aikaisempiin verrattuna. Munasarjoissa ja alavatsassa on edelleen ollut lieviä kipuja ja tuntemuksia koko viime viikon. Mitä ilmeisemmin kroppa on vielä kovasti vasta toipumassa IVF:stä. Kovin on ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta on kiva, että tuoresiirto tehtiin (ja todettiin, ettei se ole sen varmempi asia kuin muutkaan). Toisaalta kun kroppa on vielä stressitilassa ja vähän sekaisin niin ehkä lähtökohdat ei olleetkaan niin hyvät, että olisi kannattanut koko siirtoa tehdä. Varsinkin, kun se lievä hyperi oli selvästi vielä päällä silloin siirron aikaan. Toisaalta mietin, että ei kai lääkäri olisi tehnyt sitä, jos olisi epäillyt että se ei kannata... Koko viikonloppu meni vähän syvissä vesissä. Ja tietyt miel