Neljän päivän päästä pääsen huokaisemaan helpotuksesta ja... lepäämään, rauhoittumaan, suunnittelemaan ensi vuotta, ensi kesää, kesälomia, kesäreissuja yms. Ilman, että joudun miettimään, voinkohan ensi vuonna lähteä sinne tai tänne, jos olenkin raskaana silloin? Nyt kun pimeys lisääntyy ja kelloja siirretään ja kaamos alkaa vaikuttaa vireystilaan, niin on oikeasti helpotus päästä rauhaan. Tämä 10 kk ensimmäisestä inseminaatiosta ja 12 kk ensikäynnistä klinikalla alkaa jo olla riittävästi. Kuten joskus blogin alkuaikoina kirjoitin, en ole mikään kärsivällinen ihminen. Tiesin, että tämä projekti kestää ja meidän haluamiset eivät siinä paljon paina, mutta koko tämän vuoden aktiivinen käynti klinikalla ja rankka IVF ovat vieneet energiat hyvin vähiin. Kärsivällisyyttä olen todellakin oppinut - jos se vaikka oli tämän vuoden opetus minulle :D Eli, totuus on, että en odota itse testin tekemistä kovinkaan paljon. En oikeastaan edes haluaisi tehdä koko testiä. Jälleen se on kuitenkin...
Toiveissa tulla äideiksi.