Sateenkaarimatkalla

"Kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain." Myooma on kasvanut pari senttiä ollen nyt n. 5x4 cm. Myooma ei ole kohtuontelon sisällä eikä lääkärin mielestä sen pitäisi mitenkään vaikuttaa raskaaksi tuloon kun on kohdun ulkopuolella. Hän kyllä mainitsi, että se voisi vaikuttaa kohdun verenkiertoon, mutta sitäkään ei tiedä. Jäin miettimään, miten kohdun verenkiertoa voisi parhaiten kotikonstein parantaa? Kohdun limakalvo oli estrogeenihoidolla kasvanut oikein hyvin eli siirto on suunnitelmissa ensi viikon alkuun. Terolut alkoi eilen ja kortisoni tänään. Koska tämä on nyt viimeinen alkio, niin jatkoistakin jo keskusteltiin. Lääkäri alkoi tietysti puhua uudesta IVF:stä (johon liittyen sanoi, että voisimme hänen mielestään jo hakea KELA:n korvausta). Minä otin puheeksi inseminaatiot. Lääkäri epäili, tukkiiko myooma oikean puoleisen munasarjan, mutta tämä tsekattiin noin 1,5 vuotta sitten ja molemmat oli kyllä silloin auki. Enpä nyt tullut kysyneeksi, voisiko tuo myooman kasvu joten...

Ei inssiä tähän kiertoon. En ovuloinut tai sitten ovuloin tai sitten en ole vielä ovuloinut tai mitä hyvänsä. Mutta ei onnistu. Follikkeli oli vasta 17 mm, kohdun limakalvo ei riittävä, kohdunsuun lima ei kirkasta, ei vuotoa tai muitakaan oireita. Ainoastaan ovistesti, joka näytti korkeaa hedelmällisyyttä kolmena eri päivänä ja tänä iltana tyhjää. Eli ei selvyyttä, mitä tällä kertaa mun elimistössä on meneillään. Turha tuhlata kalliita siittiöitä, kun tilanne oli näin epämääräinen. Ensi kierrossa tehdään munanjohdonten aukiolotutkimus, koska myooma saattaa tukkia vasemman puolen. Miten tuntuu vielä turhauttavammalta tämä, että ei edes päästä tekemään mitään! Ne menkat kun alkoi, niin ainakin oli yritetty. Nyt ei edes sitä. Ja oma kroppa ei nyt jotenkin toiminut kunnolla, sekin ottaa päähän. Lisäksi ärsyttää huomata se, miten huono olen ottamaan vastaan pettymyksiä. Kasvun paikka nro 2.

Päätin avata blogin, koska elän niin epämääräisen jännittäviä ja ahdistavia päiviä, että toivon saavani jotain helpotusta kirjoittamalla aiheesta. Ahdistusta aiheuttaa siis 6 päivää sitten tehty ensimmäinen inseminaatio. Kerronpa alkuun taustaa projektillemme. Päätimme avovaimoni kanssa, että haluamme käyttää tuntemattoman lahjoittajan lahjasukusoluja, mikä tarkoittaa tietenkin klinikkainseminaatiota. Kävimme lokakuussa 2015 ensikäynnillä valitsemallamme klinikalla. Käynti oli todella mukava, lääkäri oli asiallinen ja ystävällinen. Samoin koko muu hoitohenkilökunta. Olimme päättäneet, että siittiöt tilataan ulkomailta, laskin että jos inseminaatioita tulee monta, ulkomaisten käyttäminen on myös halvempaa. Ensikäynnillä meille annettiin lista, josta piti valita... Siis mahdollisen tulevan lapsemme mahdollinen 50% geeneistä valittiin tuolta listalta :D Tiedossa oli siis silmien väri, hiusten väri, pituus, paino ja etninen tausta. Ei sillä, että olisin halunnut tietää välttämättä m...