Sateenkaarimatkalla

Palasin eilen töihin. Sairasloma tuli todella tarpeeseen ja koen, että minulla on energiaa ja voimavaroja paljon enemmän kuin ennen sitä. Ensimmäinen sairaslomaviikko meni siten, että olin täysin uupunut muutaman tunnin vierailusta ystävän luona tai kaupoilla käynnistä yms. Vaikken tehnyt mitään, mikä ei tuntunut hyvältä, niin väsymys tuli silti. Koko viikko meni myös itkiessä pahaa oloa, väsymystä, ikävää (Mirkku oli työreissussa) ja milloin mitäkin. Toinen sairaslomaviikko alkoi olla jo sellainen, että jaksoin paljon enemmän normaaleja asioita. Torstaina lähdin junalla Länsi-Suomeen, koska minulla oli kouluviikonloppu. Olin pari yötä vanhemmillani, mikä oli todella kivaa ja piristävää vaihtelua. Kuvittelin, että olen ihan väsynyt tuon viikonlopun jäljiltä, mutta ilokseni enpä ollutkaan! Maanantai oli viimeinen sairaslomapäivä ja kun kävin silloin lääkärin luona, niin pystyin toteamaan, että olo on oikeasti paljon parempi. Lääkäri laittoi lähetteen kilpirauhaskokeisiin ja lisäksi ...

Meille tuli ihana talvi! Jos minun toiveeni toteutuisi, niin tästä eteenpäin olisi pelkkää lunta ja pientä pakkasta kevääseen asti. Soitin klinikalle, vaikka ei olisi huvittanut. Oli kuitenkin pakko sopia edellisen käynnin laskun maksusta, koska en saanutkaan minulle luvattuja rahoja silloin kun piti. Onneksi lupasivat olla lähettämättä karhukirjettä, vaikka maksu myöhästyy nyt noin viikolla. Juttelin kätilön kanssa, joka oli tietysti heti suunnittelemassa uutta yritystä. Sanoin, että uutta yritystä ei nyt tule vähään aikaan. Hän ymmärsi kyllä. Mutta sanoi, että tässähän on menty ihan nousujohteisesti... Ai, miten? Hän sanoi, että vasta 5-6 alkionsiirron jälkeen aletaan ajatella, että tilanne on huono. Kysyin sitten, että miten noita tilastoita luetaan: koskeeko ne jokaista ihmistä samalla tavalla vai onko sillä merkitystä, että ne on ehkä koostettu jollain tavalla lisääntymisongelmaisista ihmisistä. Sanoin, että meillä ei ole mitään yrityksiä taustalla ennen klinikkah...