Sateenkaarimatkalla

"Kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain." Myooma on kasvanut pari senttiä ollen nyt n. 5x4 cm. Myooma ei ole kohtuontelon sisällä eikä lääkärin mielestä sen pitäisi mitenkään vaikuttaa raskaaksi tuloon kun on kohdun ulkopuolella. Hän kyllä mainitsi, että se voisi vaikuttaa kohdun verenkiertoon, mutta sitäkään ei tiedä. Jäin miettimään, miten kohdun verenkiertoa voisi parhaiten kotikonstein parantaa? Kohdun limakalvo oli estrogeenihoidolla kasvanut oikein hyvin eli siirto on suunnitelmissa ensi viikon alkuun. Terolut alkoi eilen ja kortisoni tänään. Koska tämä on nyt viimeinen alkio, niin jatkoistakin jo keskusteltiin. Lääkäri alkoi tietysti puhua uudesta IVF:stä (johon liittyen sanoi, että voisimme hänen mielestään jo hakea KELA:n korvausta). Minä otin puheeksi inseminaatiot. Lääkäri epäili, tukkiiko myooma oikean puoleisen munasarjan, mutta tämä tsekattiin noin 1,5 vuotta sitten ja molemmat oli kyllä silloin auki. Enpä nyt tullut kysyneeksi, voisiko tuo myooman kasvu joten

Keväällä alkoi tuntua siltä, ettei blogilla ole enää tarkoitusta. Tunsin, etten saa siitä enää sitä iloa, minkä takia kirjoittamisen aloitin. Se oli paikka, jossa purkaa tunteita, jotka alkoivat matkan myötä olla myös aika negatiivisia. Blogiin alkoi liittyä negatiivinen tunnetila ja turhautuminen siitä, että blogi ei sovi enää muiden sateenkaariperheblogien sekaan, joissa elämät niiden takana etenivät siihen hartaasti toivottuun perhe-tilaan ja oma tilamme alkoi mennä jonnekin lapsettomuus-tilaan. Alkoi tuntua, että blogi on väärässä paikassa, sen kirjoittaminen on ajanhukkaa ja lisäksi itseäni ei enää kiinnostanut. Ajattelinkin, että kaikessa hiljaisuudessa hoitotauon myötä jätän koko blogin kirjoittamisen sikseen. En edelleenkään tiedä, mihin tämä blogi sijoittuu, mutta ehkä näistä tarinoista voi joskus olla iloa jollekin, joka käy samankaltaisia asioita läpi. Nyt vaan jostain syystä tuntuu taas siltä, että kirjoittamisesta olisi jotain iloa itselle. Tilanne on tällä hetkellä se

Pohdimme siirtymistä IVF:stä takaisin inseminaatioihin. Meillä on siis yksi IVF tehty ja siitä nyt viisi alkiota siirretty, yksi alkio vielä odottaa pakkasessa. Olen ajatellut, että toista IVF:ää ei tehtäisi, koska minulta on tutkittu munasarjat, jotka ovat auki, munasoluja kehittyy hyvin myös pienellä hormonimäärällä, ne hedelmöittyvät hyvin ja alkiot ovat olleet kaikki 1- ja 2-laatuisia ja kaksi viimeistä todistetusti kehittyneet blastokysteiksi. Kierrot ovat normaalit, ovulaatiot löytyvät ja viimeiset alkionsiirrotkin on tehty luonnonkiertoihin. Alkiot eivät vaan tunnu kiinnittyvän, joten olemme pähkäilleet, että palaisimme takaisin inseminaatioihin, kun tavallaan mitään syytä IVF:lle ei tunnu olevan. On ehkä jopa henkisesti raskaampaa odottaa tulosta siitä povatusta 30-50% mahdollisuudesta ja joutua pettymään kuin se inseminaation 10%. Alkionsiirtojen kertamaksut ovat niin suuret, IVF:stä puhumattakaan, että myös talous on kovilla. Näyttää siltä, että hoidot meillä kestävät, nii