Sateenkaarimatkalla

Poden parhaillaan toista viikkoa flunssaa, joka ei meinaa luovuttaa vaan piinaa minua siten, että en osaa enää edes laskea montako nenäliinapakettia on kulunut ja koska viimeksi nenäni ja ylähuuleni iho oli ehjä. Enkä yhtään tiedä, montako kymmentä tuntia olen katsonut Netflixiä, koska enää ei meinaa löytyä mitään mielenkiintoista. Odottelen menkkoja alkavaksi parin päivän sisällä. Sitten alkaa hormonien piikittäminen. Sunnuntaina lopetin Primolut-Norin ja eilen olin ihan varma, että menkat alkavat. Tunsin vähän jotain vuotoa ja alavatsaa-/selkää alkoi jomottaa ihan kuin menkkojen aikaan. Tämä sama juttu kävi kerran lugesteronin lopettamisen jälkeen seuraavana päivänä. Silloinkin vuoto oli kirkasta ja särkykin loppui pian. Nyt(kään) ei sittemmin ole mitään tuntemuksia tai vuotoa ollut. Eli mitä ilmeisimmin menkat alkavat varmaankin huomenna tai torstaina, jolloin oltaisiin suunnitellussa aikataulussa. Eilen googletin ensimmäistä kertaa "IVF-kokemuksia". Olin yllättynyt lu

  Okei, maanantaina olimme klinikalla hoidon suunnittelukäynnillä. Käynti oli napakka, lyhyt ja kaikki tarpeellinen tuli (kai?) selville. Tapasimme klinikan "lääketieteellinen johtaja" -tittelillä olevan lääkärin, joka ilmeisesti johtaa tätä kevyempää IVF-kokeilua, jossa mekin nyt olemme mukana. Käynnillä mentiin heti suoraan asiaan, lääkäri oli selvästi perehtynyt meidän hoitohistoriaan ja ehdimme olla hoitohuoneessa varmaan 2 minuuttia, kun olin jo tutkimuspöydällä. Munasarjojen aktiivisuus näytti hyvälle, joten lääkäri totesi myös ikäni huomioon ottaen meidän sopivan tähän kevyempään kokeiluun hyvin. Minulle määrättiin hormonit, joita alan ottaa. Ensimmäinen hormoni aloitetaan tällä viikolla. Minulla oli maanantaina kp 19 ja menkkoja siirretään vähän eteenpäin. Eli aloitan tablettilääkkeen Primolut-Nor siihen perjantaina. Menkkojen olisi tarkoitus tulla about 31.8. jonka jälkeen kp 2 aloitan Letrozolin ja kp 3 aloitan pistoslääkkeen Bemfola, joka kiihdyttää mun

Huh huh! Tällä viikolla tajusin, mikä järjetön pyöritys on ollut päällä kokonaisen vuoden. Ihminen menee vaan siihen pyörteeseen, eikä tajua edes olevansa keskellä hirmumyrskyä. Stressin määrä, jossa olen ja ollaan eletty viimeisen vuoden ajan, on ihan hurja. Ja miten älytöntä, että sen tajuaa vasta kun tilanne on rauhoittunut. Mietin tässä eräänä päivänä kulunutta vuotta ja tajusin, että se on ollut pelkkää arjessa selviytymistä aamusta iltaan. Meillä on siis Mirkun kanssa yhteinen harrastus, joka on oikeastaan elämäntapa ja joka on nyt viimeisen vuoden ajan imenyt kaikki energiat meistä molemmista. Yksi projekti siihen liittyen päättyi nyt tällä viikolla ja päätin, että nyt se loppui! Se hulluus. Päätin, että en tee enää mitään ylimääräistä. En kenenkään muun takia. Vain silloin kun itse haluan ja oikeasti ehdin. Minä itse päätän, miten elämääni elän, joten minun itseni on aika tehdä jotain muuttaakseni asioita. Syksy on nyt saanut mut täyteen energiaa! Koulu alkaa neljän viikon pä