Siirry pääsisältöön

Taas mennään!

Huhtikuun kierrossa on nyt menossa kp9 ja pian alkaa tikuttaminen ja heti pääsiäisen jälkeen tiistaina ensimmäinen ultra! Jännittää eniten se, että saadaanko ajankohta sattumaan sopivaksi. En vielä uskalla edes miettiä sitä, että alkiot olisi siirretty ja taas elettäisiin piinapäiviä.

Suunnitelmana on edelleen luonnonkiertoon kahden alkion siirto ja kortisonikuuri alkaen n. viikkoa ennen siirtoa. Tämä kortisoniasia tarkentuu ekan folliultran yhteydessä.
Nyt tuntuu siltä, että tästä ei jotenkin haluaisi kertoa kenellekään. Mun vanhemmat tietävät, että ollaan tekemässä siirtoa ja varmaan parhaalle ystävälleni kerron viikonloppuna kun näen häntä. Mutta vaikka siitä kovin innoissaan ollaankin, niin pelko perseessä kuitenkin ja ei ole kiva selitellä lopputulosta kovin monelle ihmiselle, jos se ei olekaan toiveiden mukainen.

Ai niin! Olen taas keksinyt uuden harrastuksen. Opiskelen norjaa! Mikäs sen hauskempaa :D

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Punktion jälkeen minulle kehittyi siis lievä hyperstimulaatio-oireyhtymä ja nestettä kertyi munasarjoihin ihan reilusti. Turvotus, voimakas kiristyksen tunne koko keskivartalossa ja liikkumisen vaikeus olivat ne päällimmäiset oireet. Öisin heräilin monta kertaa, kun kiristi joka kohtaa ja oli hankala vaihtaa asentoakin. Päivällä oli sellainen olo kuin maha olisi koko ajan täynnä vettä tai ylipäänsä täynnä. Joka askel tuntui epämiellyttävänä. Jos enemmän tuli liikuttua (siis otettua muutama ylimääräinen askel pihapiirissä) niin särkyä saattoi esiintyä munasarjoissa, mutta voimakkaampia kipuja ei onneksi. Lääkäri sanoi, että liikkuminen stimuloi munasarjoja lisää, joten liikkumista tulisi välttää. Ihan vuodelevossa en pystynyt olemaan kun Mirkku oli epäkätevästi juuri tuon viikonlopun reissussa ja kotihommia ja koirien hoitoa oli pakko vähän jatkuvasti tehdä. Sunnuntai-iltana sitten olo olikin edelleen yhtä tukala, väsymys oli kova ja palelikin vielä....

Alkionsiirto nro 5

Tiistaina tehtiin viides ja toistaiseksi viimeinen alkionsiirto. Tässä kierrossa oli mukana siis estrogeenikorvaushoito, kortisonitukihoito ja keltarauhashormoni. Positiivista oli, että ovulaatiota ei tarvinnut lainkaan kytätä! Viimeksi kokeiltu alkioliima ja Gonepeptyl jätettiin nyt pois. Kohdun limakalvo oli tiistaina jo 12 mm. Itse siirto sujui taas näppärästi ja mitään ongelmia ei ole yhdenkään inseminaation tai alkionsiirron kanssa ollut, mikä on oikeasti tosi huippua, koska ainakaan itse toimenpidettä ei tarvitse jännittää. Tosin tällä kertaa oli eri lääkäri kuin ehkä kolmella viime kerralla ja olin tietysti yhtäkkiä ihan paniikissa! Tunnistin lääkärin yhdeltä aiemmalta käynniltä ja muistin, että hän valitsi ihan vääränkokoisen ankannokan ja oli muutenkin jotenkin vähän töykeä. Tämä kokemus oli nyt onneksi positiivisempi ja ihan ammattilainen hänkin oli :D Alkio meni tosi hyvälle paikalle (kuten myös viimeksi) ja on siis kestänyt jo viime syksynä yhden pakastuksen, noi...

Meidän matka

Me aloitettiin lapsen hankinta syksyllä 2015. Ihana ajatus siitä, että päätettiin perustaa perhe <3 Vaatekaupassa kävin hypistelemässä lasten vaatteita vähän perhosia vatsanpohjassa ajatellen, että näitä me sitten käydään ostamassa meidän pienelle. Tuollaisia konkreettisia asioita, joita on pukenut vaan nukeille lapsena. Mentiin loppusyksystä ensikäynnille ja psykologin vastaanotolle, valittiin luovuttaja ja tilattiin siittiöt. Päätettiin tilata 4 olkea, koska oltiin varauduttu siihen, että ainakin se varmaankin tarvitaan. Mirkun serkkukin oli tarvinnut 7, siis seitsemän inseminaatiota ennen kuin tärppäsi! Ensimmäinen inseminaatio tehtiin tammikuussa 2016. Se oli niin ihmeellistä, kun ajatteli jo tietysti heti olevansa raskaana. Siinä kevään mittaan tehtiin aukiolotutkimusta, kokeiltiin luonnonkiertoon ja Letrozol-kiertoon ja inssit vaan päättyivät negaan. Ei todettu mitään vikaa tai ongelmaa. Neljännen ja vikan inssin aikana meille väläytettiin mahdollisuutt...