 |
Tällä viikolla tuli postissa aika sisätautien poliklinikalle erikoislääkärin vastaanotolle tammikuun puolessa välissä. Labralähetekin oli tehty, jossa ilmeisesti T4 ja TSH uudestaan sekä kortisoli.
Reumakokeet, jotka tehtiin muutama viikko sitten, olivat kaikki normaaleja.
Olen käynyt viimeksi sisätautilääkärin vastaanotolla yläasteikäisenä, kun minulta poissuljettiin reumasairauksia outojen niveloireiden ja kohonneiden tumavasta-aineiden takia.
Tätä loppuvuotta on vauhdittanut opiskelut, joihin olen päässyt vihdoin kunnolla käsiksi. Se on ollut kyllä todella tärkeä henkireikä nyt viime aikoina, koska tehtävien ja jopa tenttien tekeminen on ollut tosi mielenkiintoista. Ja kerran kuussa pääsen pois kotoa vähän tuulettumaan ja keskittämään ajatukset pariksi päiväksi ihan täysin kouluasioihin. Ne viikonloput eivät ole olleet mitään kovin rankkoja. Olen pari viime kertaa mennyt junalla, joten ei ole tarvinnut pitkiä matkoja ajella itsekseen. Junamatkalla pystyy pänttäämään kirjoja tai ihan vaikka katsomaan Netflixiä :D
Kaikki harrastaminen on sen sijaan jäänyt nyt todella vähälle ja osittain siksi, että rahat on aika pitkälti loppu hoitojen takia. Kaikki mitä tulee, menee kuukausittaisiin menoihin ja mihinkään ylimääräiseen ei jää varaa.
Hieman hirvittää ensi vuoden menot, sillä minulla on vielä suurin osa koulumaksusta hoidettavana ja seuraavaan alkionsiirtoonkin menee arviolta n. 1500 euroa puhumattakaan siitä montako niitä tehdään.
En oikein tiedä, onko tämä vuosi ollut hyvä vai huono. Ensi vuosi voi olla vielä hurjempi.
Vuoden päästä minun pitäisi valmistua unelma-ammattiini ja alkaa tehdä työkseni sitä, mistä olen haaveillut. Muuta positiivista en uskalla ensi vuodelta oikein toivoa. Monta negatiivista kauhukuvaa on, joita yritän olla ajattelematta.
Joulumieli on nyt jossain ja mieli on vähän matala. Johtuneeko siitä, että olen ollut koko viikon yksin kotona. Jospa se joulumieli alkaisi löytyä, kun pääsee olemaan tärkeiden ihmisten kanssa.
Reumakokeet, jotka tehtiin muutama viikko sitten, olivat kaikki normaaleja.
Olen käynyt viimeksi sisätautilääkärin vastaanotolla yläasteikäisenä, kun minulta poissuljettiin reumasairauksia outojen niveloireiden ja kohonneiden tumavasta-aineiden takia.
Tätä loppuvuotta on vauhdittanut opiskelut, joihin olen päässyt vihdoin kunnolla käsiksi. Se on ollut kyllä todella tärkeä henkireikä nyt viime aikoina, koska tehtävien ja jopa tenttien tekeminen on ollut tosi mielenkiintoista. Ja kerran kuussa pääsen pois kotoa vähän tuulettumaan ja keskittämään ajatukset pariksi päiväksi ihan täysin kouluasioihin. Ne viikonloput eivät ole olleet mitään kovin rankkoja. Olen pari viime kertaa mennyt junalla, joten ei ole tarvinnut pitkiä matkoja ajella itsekseen. Junamatkalla pystyy pänttäämään kirjoja tai ihan vaikka katsomaan Netflixiä :D
Kaikki harrastaminen on sen sijaan jäänyt nyt todella vähälle ja osittain siksi, että rahat on aika pitkälti loppu hoitojen takia. Kaikki mitä tulee, menee kuukausittaisiin menoihin ja mihinkään ylimääräiseen ei jää varaa.
Hieman hirvittää ensi vuoden menot, sillä minulla on vielä suurin osa koulumaksusta hoidettavana ja seuraavaan alkionsiirtoonkin menee arviolta n. 1500 euroa puhumattakaan siitä montako niitä tehdään.
En oikein tiedä, onko tämä vuosi ollut hyvä vai huono. Ensi vuosi voi olla vielä hurjempi.
Vuoden päästä minun pitäisi valmistua unelma-ammattiini ja alkaa tehdä työkseni sitä, mistä olen haaveillut. Muuta positiivista en uskalla ensi vuodelta oikein toivoa. Monta negatiivista kauhukuvaa on, joita yritän olla ajattelematta.
Joulumieli on nyt jossain ja mieli on vähän matala. Johtuneeko siitä, että olen ollut koko viikon yksin kotona. Jospa se joulumieli alkaisi löytyä, kun pääsee olemaan tärkeiden ihmisten kanssa.
Hyvää joulua kaikille ja onnellista ja onnekasta uutta vuotta jokaiselle! <3
Kommentit
Lähetä kommentti