"Pettymys on menetyksistä ja takaiskuista nouseva hankala ja haastava tunne."
Löysin hyviä sanoja aiheesta täältä.
Ei siitä sen enempää.
Löysin hyviä sanoja aiheesta täältä.
Ei siitä sen enempää.
Punktion jälkeen minulle kehittyi siis lievä hyperstimulaatio-oireyhtymä ja nestettä kertyi munasarjoihin ihan reilusti. Turvotus, voimakas kiristyksen tunne koko keskivartalossa ja liikkumisen vaikeus olivat ne päällimmäiset oireet. Öisin heräilin monta kertaa, kun kiristi joka kohtaa ja oli hankala vaihtaa asentoakin. Päivällä oli sellainen olo kuin maha olisi koko ajan täynnä vettä tai ylipäänsä täynnä. Joka askel tuntui epämiellyttävänä. Jos enemmän tuli liikuttua (siis otettua muutama ylimääräinen askel pihapiirissä) niin särkyä saattoi esiintyä munasarjoissa, mutta voimakkaampia kipuja ei onneksi. Lääkäri sanoi, että liikkuminen stimuloi munasarjoja lisää, joten liikkumista tulisi välttää. Ihan vuodelevossa en pystynyt olemaan kun Mirkku oli epäkätevästi juuri tuon viikonlopun reissussa ja kotihommia ja koirien hoitoa oli pakko vähän jatkuvasti tehdä. Sunnuntai-iltana sitten olo olikin edelleen yhtä tukala, väsymys oli kova ja palelikin vielä. Mittasin lämmön, joka oli noin as
Eieieieiei! :(
VastaaPoistavoi ei :(
VastaaPoista:( Se mun hermojen menetys viikonloppuna johtui tästä - tuli niin vahva tunne, että tämä ei ole onnistunut, ettei meinannut pää kestää sitä. Taas. Eilen tuli kyllä totaaliromahdus. Tänään on olo ollut vaan väsynyt. Tosi tosi väsynyt. Mistä ne voimat taas saa kasaan?
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista teille molemmille kans <3
VastaaPoistaJotenkin sitä itekki vaan aina ajattelee et ivf hoidoilla tärppää varmasti. Voisin kuvitella, että ivf:n jälkeinen pettymys olis pahempi ku inssin, emmä tiedä, mut musta/meistä ainakin tuntuis siltä :/ paljon voimia <3
VastaaPoistaKyllä ainakin mulle tämä pettymys on ollut kovin. Oli niin paljon isommat odotukset ja kun lähtökohdat näytti olevan niin hyvät niin on se niin kuin märkä rätti vasten kasvoja, että näilläkään spekseillä tämä ei onnistu!? Vaikea löytää sitä toivoa, että miksi se onnistuisi myöhemminkään.
Poista<3 tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos! Ja samoin <3
PoistaVoi ei! Olen todella pahoillani teidän puolesta. Pettymys on varmasti todella suuri. Tsemppiä ja voimia jatkoon!
VastaaPoistaKiitos! Voimat on kyllä erityisen vähissä just nyt, katsotaan riittääkö vielä uuteen yritykseen.
PoistaOlen todella pahoillani! :( :( Pettymys on aivan varmasti aivan valtava! Mä oon itsekin kokenut niitä epätoivon hetkiä niin monet kerrat. Mut se seuraava kerta on tulossa sieltä. Teillä on monta hyvää alkiota pakkasessa. Ja PAS:ssa on usein vähän paremmat mahdollisuudet onnistumiseen, koska se siirrettävä alkio on vähän pidemmälle kehittynyt ja nähdään että raskauden on mahdollista alkaa siitä. Joten uskoa ei saa menettää! Odottavan aika on pitkä, mutta ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon! Tsemppiä! <3 <3 <3 <3
VastaaPoistaKiitos paljon! Toivottavasti teitä onnisti nyt!!! <3
PoistaOn niin lohduttavaa lukea juttuja siitä kuinka se onnistuminen on sieltä tullut, vaikka epäonnistumisia olisi ollut montakin. Jos tietäisi, että kyllä mekin onnistutaan vielä, niin tätä kestäisi jotenkin paremmin. Jostain se toivon hippunen on vaan revittävä esiin :D
Kiitos, meitä onnisti vihdoin viiden pettymyksen jälkeen. :) Mä tiedän just miten vaikeeta on uskoa et se onnistuminen tulee sieltä. Se tuntui niin epätoivoiselta kun siihen tikkuun ei koskaan tullut mitään. Mulla ei edes ovikset näkyneet tikuissa. Joten alkoi kyllä hiipiä sellainen epätoivo ettei koskaan voi näkyä mitään missään. Muistakaa että tää oli ensimmäisen ivf:n eka yritys. Mä koen et mä olin aivan käsittämättömän onnekas et se onnistu. Tilastojen mukaanhan epäonnistuminen on todennäköisempää kuin onnistuminen. Ja keskimäärin kolmannella alkionsiirrolla onnistaa. Joten teillä ei ole mitään hätää, se onnistuminen tulee sieltä. <3
PoistaOnnea mahdottomasti!!! :) Pidän sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin <3
PoistaPakko uskoa, että joskus me vielä onnistutaan. Nyt kun alkaa ajatukset varovaisesti olla seuraavassa yrityksessä. En tiedä, malttaako sitä kuitenkaan olla yrittämättä jo tähän kiertoon, vaikka alkuun tuntui että pää tarvii vähän lepoa. Mutta vastahan meillä oli 3 kk tauko ennen IVF:ää! Ja on tosiaan mulla ollut vähän hankala ymmärtää, että tämä on tällä hoidolla eka kerta ja unohtaa ne epäonniset inssit.
Kiitos, kyllähän sitä jännitettävää riittää tosiaan jatkossakin. <3
VastaaPoistaMahtavaa, että ajatukset ovat alkaneet saada uutta suuntaa! Siitä se päivä kerrallaan vähän alkaa helpottamaan. <3 <3 <3