Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tervemenoa vuosi 2016!

Tein sellaisen Facebook-testin, jossa oli laatikko täynnä sanoja ja niitä oli siis valtavasti ja kaikki sekaisin, eri suuntiin kirjoitettuna. "3 ensimmäistä sanaa, jotka löydät, kuvaavat seuraavaa vuottasi" siinä luvattiin. Sanat, jotka löysin olivat: rahaa, terveys ja onnellisuus . Tuossa on kolme hyvää tavoitetta, joiden eteen työskennellä ensi vuonna! Olen käynyt vielä läpi pari tutkimusartikkelia. Miksi minua kiinnostaa, miten kilpirauhasen vasta-aineet vaikuttavat raskauteen? Nythän ei olla mitään raskautta saatu edes aikaiseksi. Pieni toivon hiven on kuitenkin, että jos kortisoni auttaa, niin minun immuunipuolustukseni osaisi käyttäytyä ja olla poistamatta alkiota. Nyt kun tätä asiaa on tarkastellut, niin melko iso huolenaihe on se, että jos raskaus alkaa niin päättyykö se keskenmenoon ensimmäisen kolmanneksen aikana, jonka riski on jo alunalkujaan kohtuuttoman suuri ja tutkimusten perusteella minulla vähintään 3-kertainen siihen nähden. Tai jos ei niin kävisi, niin ...

Asiaa tarkemmin tutkittuani...

Käytin vähän googlea ja löysin muutaman mielenkiintoisen tutkimusartikkelin. Laitan ne tänne blogiin itselleni talteen sitä mukaa, kun saan kahlattua läpi niitä. Haluan tietää tästä asiasta kaiken mahdollisen, jotta osaan esittää lääkäreille oikeat kysymykset esim. lääkityksistä. Nykyisissä suosituksissa mm. levotyroksiinilääkitystä ei ole suositeltu aloitettavan raskaana oleville, jos TSH on normaali, vaikka kilpirauhasvasta-aineet olisivat koholla. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että sillä on saatu pienennettyä keskenmenoriskiä. Jos jotain tässä hoitojen aikana on oppinut, niin sen, että kaikista asioista täytyy tietää ja ottaa selvää itse. Thyroid Autoimmunity, Infertility and Miscarriage Gerasimos E. Krassas; Petros Perros; Athina Kaprara Expert Rev Endocrinol Metab. 2008;3(2):127-136.   http://www.medscape.com/viewarticle/576126_1 mukana tutkimukset, joissa naisilla kohonneet kilpirauhasen vasta-aineet, mutta normaalit kilpirauhashormonitaso...

Kurja mieli vai joulumieli

Tällä viikolla tuli postissa aika sisätautien poliklinikalle erikoislääkärin vastaanotolle tammikuun puolessa välissä. Labralähetekin oli tehty, jossa ilmeisesti T4 ja TSH uudestaan sekä kortisoli. Reumakokeet, jotka tehtiin muutama viikko sitten, olivat kaikki normaaleja. Olen käynyt viimeksi sisätautilääkärin vastaanotolla yläasteikäisenä, kun minulta poissuljettiin reumasairauksia outojen niveloireiden ja kohonneiden tumavasta-aineiden takia. Tätä loppuvuotta on vauhdittanut opiskelut, joihin olen päässyt vihdoin kunnolla käsiksi. Se on ollut kyllä todella tärkeä henkireikä nyt viime aikoina, koska tehtävien ja jopa tenttien tekeminen on ollut tosi mielenkiintoista. Ja kerran kuussa pääsen pois kotoa vähän tuulettumaan ja keskittämään ajatukset pariksi päiväksi ihan täysin kouluasioihin. Ne viikonloput eivät ole olleet mitään kovin rankkoja. Olen pari viime kertaa mennyt junalla, joten ei ole tarvinnut pitkiä matkoja ajella itsekseen. Junamatkalla pystyy pänttäämään kirjoja...

Varovaisia toiveita

Huomaan välillä, että minussa herää samanlaisia toiveikkaita ja innostuneita tunteita kuin vuosi sitten, kun olimme vasta aloittamassa inseminaatioita. Varovaisia toiveita siitä, että tulevana vuonna meillä voisi olla perhe. Huomaan, että ne tosin kestävät vain lyhyen hetken ajan ja sitten pyrin unohtamaan ne sen enempää asiaa miettimättä. Totean ajatuksissani, että todennäköisesti ei. Mutta sitten taas jossain välissä se toiveikas tunne piipahtaa ja taas katoaa. Se ei kuitenkaan häviä kokonaan, vaan alitajuisesti ajattelen koko ajan, että olemme menossa hoitoja kohti. En vaan tiedä vielä, milloin. Tähän väliin sopii siteerata yhtä kaikkien aikojen sankariani, Rockya! Syksyinen romahdukseni viimeisen alkionsiirron jälkeen tosiaan sai minut polvilleen. Pelkäsin, että jään sinne, mutta tuntuu, että olen saanut mielettömiä määriä energiaa ja voimavaroja... jostain!? Jaksan työssä, jossa minulla on nyt koko ajan kompastuskiviä ja tuntuu, että homma ei oikein etene. Jaks...

Tiedon rippeitä

Mitä ilmeisemmin kilpirauhasen vasta-aineiden koholla oleminen viittaa siihen, että olen sairastanut autoimmuunityreoidiitin  eli kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen. Siitä ei mitään aiheudu mitään kipuja tai paikallisia oireita, mikä selittää sen, etten ole ollut tietoinen tällaisesta. Kilpirauhasen häiriöiden riski sen sijaan on suuri, eli esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan tai liikatoiminnan kehittyminen. Nyt kun kilpirauhasen toiminta kuitenkin on vielä normaalia, niin lääkitystä ei siihen tarvita. Klinikan lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että koska nuo vasta-aineet vaikuttavat raskautumiseen ja mahdollisen raskauden jatkumiseen niin seuraavan alkionsiirron yhteydessä minun pitäisi syödä Prednisolon-kuuri, eli kortisonikuuri. Tuntuu jollain tavalla helpottavalta, että jotain selittävää on todettu. Jokin asia minussa, joka haittaa raskauden alkamista. Ja että on asioita, mitä voidaan tehdä, kun tiedetään, mistä on kysymys. Artikkelit, joita luin (mm. Lääkärilehdessä ...

Labroja ja hometta

Kävin valuttamassa verta noin puoleen tusinaan putkeen lääkärin lähetteellä. Kaikki arvot olivat kunnossa (myös TSH ja T4) paitsi kilpirauhasen vasta-aineet. Niistä S-TPOAb oli 200.1 (viitearvo <6) ja S-TyglAb 53 (viitearvo <4). Oma lääkärini laittoi lähetteen sisätautilääkärille, katsotaan tuleeko se bumerangina takaisin vai onko syytä mennä sinne vastaanotolle noiden kohonneiden arvojen vuoksi. Laitan tulokset myös klinikalle, koska sanoivat aiemmin, että mm. kilpirauhasarvojen viitearvot ovat hoitoihin eri kuin mitä normaalisti. Ja ovathan nuo vasta-aineet selvästi koholla. Olisi kiva kuulla, jos jollakin on kokemusta siitä, että nuo vasta-aineet ovat koholla. Mitä googlettamalla löysin, niin kohonneet vasta-aineet ilmeisesti mm. lisäävät keskenmenoriskiä 2-4-kertaiseksi ja myös haittaavat alkion kiinnittymistä. Missään ei kyllä ollut mainittu, että kuinka paljon ne täytyvät olla koholla, että siitä on haittaa. Tietysti mietityttää, miksi ne ovat koholla ja mitä s...

Takaisin arkeen

Palasin eilen töihin. Sairasloma tuli todella tarpeeseen ja koen, että minulla on energiaa ja voimavaroja paljon enemmän kuin ennen sitä. Ensimmäinen sairaslomaviikko meni siten, että olin täysin uupunut muutaman tunnin vierailusta ystävän luona tai kaupoilla käynnistä yms. Vaikken tehnyt mitään, mikä ei tuntunut hyvältä, niin väsymys tuli silti. Koko viikko meni myös itkiessä pahaa oloa, väsymystä, ikävää (Mirkku oli työreissussa) ja milloin mitäkin. Toinen sairaslomaviikko alkoi olla jo sellainen, että jaksoin paljon enemmän normaaleja asioita. Torstaina lähdin junalla Länsi-Suomeen, koska minulla oli kouluviikonloppu. Olin pari yötä vanhemmillani, mikä oli todella kivaa ja piristävää vaihtelua. Kuvittelin, että olen ihan väsynyt tuon viikonlopun jäljiltä, mutta ilokseni enpä ollutkaan! Maanantai oli viimeinen sairaslomapäivä ja kun kävin silloin lääkärin luona, niin pystyin toteamaan, että olo on oikeasti paljon parempi. Lääkäri laittoi lähetteen kilpirauhaskokeisiin ja lisäksi ...