Siirry pääsisältöön

Punktiosta selvitty!

Sunnuntai-iltana klo 22 laitoimme viimeisen pistoksen eli Pregnylin. Tuntui oudolta tämä pistokseton vuorokausi, oli koko ajan tunne, että mikäs piikki tänään piti laittaa. Minua jännitti, että onnistutaanko sekoittamaan Pregnyl ilman, että kumpikaan lasiampulli hajoaa. Viimeiseen asti oli jännitys siitä, että onnistutaanko me nyt vielä sössimään tämä lääkitysasia niin, että kaikki menee pieleen.

Ei onnistuttu, kaikki pistokset tuli otettua ajallaan ja oikein. Maanantaipäivä töissä tuntui melko tukalalta kun kävelen paljon työpäivän aikana ja alavatsaa kiristi jo melko paljon. Jokainen askel tuntui munasarjoissa ja vessassa piti käydä vähän joka välissä.
Jännitys punktiosta ei onneksi alkanut pahemmin nousta. Yritin pitää ajatukset siinä lopputuloksessa, että montako munasolua ja alkiota me saadaan. Aina kun meinasi alkaa nousta pala kurkkuun, mietin että punktio menee varmasti ihan ok eikä ole kovin kivulias.

Kun pääsimme sisälle, minut ohjattiin heti riisumaan takahuoneeseen. Siellä näytti olevan myös peti valmiina.  Palasin hoitohuoneeseen ja hoitopöydälle ja lääkäri alkoi ultrata. Munasarjoissa näytti olevan hyvä tilanne ja tasakokoisia munarakkuloita oli paljon. Kätilö alkoi laittaa kanyyliä, se laitettiin kyynärtaipeeseen, johon sen laitto kuulemma koskee vähemmän. Tämä ei tosiaan tuntunut enempää kuin verinäytteen otto. Aloin saada kipulääkettä suoneen ja se tuntui lievänä kihelmöintinä ja lämmön tunteena joka puolella.
Lääkäri puudutti kohdunkaulan, mikä tuntui vain pienenä nipistyksenä.
Tässä vaiheessa kipulääke alkoi jo vaikuttaa enemmän päähän ja mm. silmiä ja alkoi häikäistä vaikka valaistus ei ollut mikään kirkas ja keskittyminen alkoi helposti herpaantua siitä mitä oli puhumassa.
Lääkäri sanoi jossain vaiheessa punktoivansa ja tunsin vähän voimakkaamman tuntemuksen tässä vaiheessa, mutta se ei jatkunut. Tuli hyvin rauhallinen ja seesteinen olo lääkkeen myötä.

Hoitaja sanoi jossain vaiheessa, että kerätty neste näytti siltä, että olisi ihme jos siellä ei soluja ole.
Sitten lääkäri sanoi punktoivansa vasemman puolen. Nyt taas kovempi epämiellyttävä tuntemus hetkellisesti. Vasemmalla ilmeisesti munasarjan asento oli erilainen, koska lääkäri joutui venyttämään ja kääntämään päästäkseen tyhjentämään munarakkuloita ja tämä tuntui koko ajan vähän epämiellyttävältä. Ihan siedettävä tunne kuitenkin. Vasemman puolen tyhjennys kesti myös vähemmän aikaa.
Heti kun vasemman puolen punktio oli ohi, alkoi voimakas särky vasemmalla alavatsassa ja alaselässä. Lääkäri sanoi, että rakkulat täyttyvät heti verellä ja kipua ja kiristyksen tunnetta voi sen takia olla pari päivääkin. Juoda pitäisi paljon, vichyä ja normivettä.

Nousin hoitopöydältä ylös ja seinistä tukea pitäen kävelin takahuoneeseen, jossa pääsin pitkälleen ja lepäilemään. Sain heti pillimehun ja kipulääkkeet suun kautta. Särky oli tässä vaiheessa aika voimakasta, paljon voimakkaampaa kuin punktion aikana mikään tuntemus.
Pikkuhiljaa kipulääkkeet vaikuttivat ja pahin kärki alkoi säryltä taittua.
Meille oli siellä kahvit ja croissantit pöydällä odottelemassa ja Mirkun kanssa mutustettiin ne vielä ennen lähtöä. Lämmin kahvi teki hyvää.

Ennen lähtöä saimme tietää, että 8 munasolua oli löytynyt! Nyt odotetaan, miten ne alkavat hedelmöittyä ja jakautua...

Klinikalla oltiin tosi tyytyväisiä, että tällä kevyemmällä (ja meille huomattavasti edullisemmalla) lääkemäärällä saatiin näin hyvä tulos. Yhteensä munarakkuloita oli parikymmentä. Lääkäri puhui lievästä hyperstimulaatiosta ja että kaikkea rasittavaa pitää nyt välttää.
Ilta meni kyllä nukkuessa ja lepäillessä kotona. Kipulääkettä ja kauratyynyä tarvittiin, mutta olo on ollut kyllä ihan hyvä! Yökin meni nukkuessa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lievää hyperiä ja paluu normaalielämään

Punktion jälkeen minulle kehittyi siis lievä hyperstimulaatio-oireyhtymä ja nestettä kertyi munasarjoihin ihan reilusti. Turvotus, voimakas kiristyksen tunne koko keskivartalossa ja liikkumisen vaikeus olivat ne päällimmäiset oireet. Öisin heräilin monta kertaa, kun kiristi joka kohtaa ja oli hankala vaihtaa asentoakin. Päivällä oli sellainen olo kuin maha olisi koko ajan täynnä vettä tai ylipäänsä täynnä. Joka askel tuntui epämiellyttävänä. Jos enemmän tuli liikuttua (siis otettua muutama ylimääräinen askel pihapiirissä) niin särkyä saattoi esiintyä munasarjoissa, mutta voimakkaampia kipuja ei onneksi. Lääkäri sanoi, että liikkuminen stimuloi munasarjoja lisää, joten liikkumista tulisi välttää. Ihan vuodelevossa en pystynyt olemaan kun Mirkku oli epäkätevästi juuri tuon viikonlopun reissussa ja kotihommia ja koirien hoitoa oli pakko vähän jatkuvasti tehdä. Sunnuntai-iltana sitten olo olikin edelleen yhtä tukala, väsymys oli kova ja palelikin vielä. Mittasin lämmön, joka oli noin as

Alkioliima / EmbryoGlue ???

Sunnuntaina kp11 tikkuun piirtyi LH-piikki, jota kuitenkin vähän epäilin tulkintavirheeksi, koska niin aikainen ajankohta tuntui erikoiselta. Kohdun limakalvo oli hyvän näköinen ja muutenkin näytti siltä, että sunnuntain LH-piikki olisi ihan looginen. Sitten hoitaja kysyi, että haluammeko käyttää alkioliimaa ? Say what? EmbryoGlue on siis aine, josta on jotain näyttöä, että siitä voi olla hyötyä alkion kiinnittymisessä. Sisältää mm. hyaluronia. Lääkäri sanoi, että valmistajan mukaan siitä ei ainakaan ole haittaa.. heh heh! Eivät siis erityisesti sitä suositelleet, koska näyttö sen hyödystä on ilmeisen vähäistä. Mutta meidän pitäisi nyt kuitenkin päättää, haluammeko käyttää jotain ainetta, joka maksaa 200 e, joka EHKÄ voi auttaa alkionkiinnityksessä. Ja ilmoittaa klinikalle huomenna! Please, onko kellään mitään tietoa / kokemusta / valistunutta arvausta tähän asiaan? Siirtopäiväksi päätettiin torstai.

Alkionsiirto nro 5

Tiistaina tehtiin viides ja toistaiseksi viimeinen alkionsiirto. Tässä kierrossa oli mukana siis estrogeenikorvaushoito, kortisonitukihoito ja keltarauhashormoni. Positiivista oli, että ovulaatiota ei tarvinnut lainkaan kytätä! Viimeksi kokeiltu alkioliima ja Gonepeptyl jätettiin nyt pois. Kohdun limakalvo oli tiistaina jo 12 mm. Itse siirto sujui taas näppärästi ja mitään ongelmia ei ole yhdenkään inseminaation tai alkionsiirron kanssa ollut, mikä on oikeasti tosi huippua, koska ainakaan itse toimenpidettä ei tarvitse jännittää. Tosin tällä kertaa oli eri lääkäri kuin ehkä kolmella viime kerralla ja olin tietysti yhtäkkiä ihan paniikissa! Tunnistin lääkärin yhdeltä aiemmalta käynniltä ja muistin, että hän valitsi ihan vääränkokoisen ankannokan ja oli muutenkin jotenkin vähän töykeä. Tämä kokemus oli nyt onneksi positiivisempi ja ihan ammattilainen hänkin oli :D Alkio meni tosi hyvälle paikalle (kuten myös viimeksi) ja on siis kestänyt jo viime syksynä yhden pakastuksen, noin ku